Tyhjilleen jäävien rakennusten lisääntyvä määrä on laaja yhteiskunnallinen haaste etenkin taantuvissa kunnissa. Rakennuksia jää tyhjilleen muun muassa asukkaiden vähenemisen ja muuttuvien tarpeiden vuoksi. Toisaalta edelleen on vallalla vahva purkamisen kulttuuri, jossa käyttökuntoisia rakennuksia puretaan uusien tieltä vedoten taloudellisiin ja ajallisiin resursseihin. Ilmaston näkökulmasta vanhan kunnostaminen on kuitenkin lähes aina uuden rakentamista järkevämpi vaihtoehto suurimpien hiilidioksidipäästöjen syntyessä rakennuksen rungon rakentamisesta.
Osana ilmastostrategiaansa Euroopan unioni on sitoutunut vähentämään nettokasvihuonekaasupäästöjään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tähän tavoitteeseen päästäkseen EU:n rakennusten energiatehokkuutta on parannettava. 2023 ja 2024 julkaistut energiatehokkuusdirektiivit EED ja EPBD asettavat vaatimuksia niin julkisille kuin yksityisillekin kiinteistöjen omistajille.