Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Tukimateriaali>Tutkimustyypit

Kuvaileva tutkimus 


Kuvailevan tutkimuksen tarkoituksena on kuvata jonkin ilmiön, tilanteen tai tapahtuman luonnetta, yleisyyttä, historiallista kehitystä tai muita tunnuspiirteitä niin että kohteeseen liittyvät tosiasiat ja tunnuspiirteet kuvataan mahdollisimman todenmukaisesti ja tarkasti. Kuvailevassa tutkimuksessa on keskeistä tiedon lisääminen ja pyrkimys vastata kysymyksiin mitä, millainen tai miten. Kuvailevassa tutkimuksessa kuvailun perustana olevien havaintojen laatu on tärkeää. Niiden luotettavuus ja tarkkuus sekä yleistettävyys ovat kuvailevan tutkimuksen tärkeitä arviointiperusteita. Keskeistä on tutkittavan ilmiön mahdollisimman yksityiskohtainen jäsentäminen ja selkeiden käsitteiden luominen ilmiön kuvailemiseksi. Yleensä ei pyritä tutkimuksen kohteen täydelliseen kuvaamiseen, vaan sieltä eristetään ilmiö, johon keskitytään. Kuvailevan tutkimuksen metodivalinnat voivat olla monipuoliset ja niitä voidaan käyttää toistensa täydentämiseksi tutkimusongelmasta riippuen.

Kuvaileva tutkimus voisi olla muutoin samankaltaista kuin tavallinen arkihavainnointi, mutta tutkimuksen pitää täyttää tiettyjä edellytyksiä. Havaintojen täytyy olla luotettavia ja päteviä eli saatujen tulosten pitää kuvata ilman virheitä juuri kuvattavana kohteena olevaa ilmiötä. Lisäksi kuvailulta edellytetään riittävän hienojakoista havainnointia ja myös tehtyjen havaintojen määrällistä tarkkuutta. Tilastoja voidaan pitää pitkälle pelkistettyinä kuvailevina tutkimustuloksina. Esimerkiksi määräajoin toteutettava väestölaskentaa voi pitää tutkimusaineistona, jonka avulla Suomen väestöä voidaan kuvata tarkasti ja luotettavasti. Ilman tilastoja ja kuvailevia tutkimuksia nykyiset yhteiskunnat eivät voisi yksinkertaisesti toimia.

Kuvailevassa tutkimuksessa ei tehdä yleensä jakoa selittäviin ja selitettäviin (vs. riippuviin tai riippumattomiin) muuttujiin vaan muuttujat ovat asetelmallisesti samantasoisia. Kuvailevalla tutkimuksella ei myöskään välttämättä selitetä asioiden välisiä yhteyksiä, ei testata hypoteeseja eikä tehdä ennusteita tai anneta selityksiä ja pohdita seurauksia.

Kuvailevat tutkimukset ovat tarpeen monissa käytännön ongelmissa. Voidaankin ajatella, että monet kuvailevat tutkimukset voivat olla käyttökelpoisia erityisesti ammattikorkeakouluissa tehtävissä erilaisissa kehittämistehtävissä, jotka liittyvät usein erilaisiin käytännön ongelmiin ja niiden ratkaisemiseksi tavoiteltuihin uusiin toimintamalleihin. Myös perinteisessä tieteellisessä tutkimuksessa tarvitaan kuvailevaa tutkimusta. Jos arkitieto ei riitä käytännön tarpeisiin, se ei riitä myöskään tutkimuksen tarpeisiin.

Kuvailevan tutkimuksen lähestymistapoja ovat esimerkiksi:

  1. Kartoitukset (surveys) – lähestymistavasta riippuen aineistoa voidaan kerätä sekä määrällisenä että laadullisena
  2. Tapaustutkimukset – selvitetään suppeaa kohdetta suurella muuttujien määrällä, tulokset eivät välttämättä ole yleistettävissä ja tutkijan subjektiivinen panos voi vaikuttaa tulosten arviointiin
  3. Seurantatutkimukset (follow-up) - seurataan samaa ryhmää pidemmän ajanjakson ajan
  4. Ennustetutkimukset – analysoidaan aikaisemmin tapahtunutta ja sen perusteella laaditaan ennusteita tulevasta tapahtumasta, esimerkiksi asukaskehitystutkimukset
  5. Tulevaisuustutkimukset
  6. Ex post facto –tutkimus – ”kun on liian myöhäistä koe” - todetaan eroja, kuvaillaan piirteitä ja kartoitetaan seikkoja – asiat ovat tapahtuneet ennen tutkimusajankohtaa
  7. Toimintatutkimus
  8. Historiallinen tutkimus

Kuvailevan tutkimuksen prosessi voi olla luonteeltaan monenlainen, riippuen siitä, millainen tieteenfilosofinen lähestymistapa kuvailuun on valittu. Prosessi voi edetä hyvinkin tiukasti tutkimusongelmien mukaisesti tai avoimesti edeten tiedonantajan subjetiivisista kokemuksista kohti grounded teorian kehittelyä tai narratiivista elämäntarinan tulkintaa.


Kirjallisuutta

Alkula, T. & Pöntinen, S. & Ylöstalo, P.1994. Sosiaalituktimuksen kvantitatiiviset menetelmät. WSOY. Juva.

Anttila, P.1998. Tutkimisen taito ja tiedonhankinta: taito-, taide- ja muotoilualojen tutkimuksen työvälineet. Helsinki. Akatiimi.

Helakorpi, S. 1999. Opinnäytetyö ja tutkimustoiminta ammattikorkeakoulussa. Hämeen ammattikorkeakoulu. Opettajakorkeakoulun julkaisuja D:118. Hämeenlinna.

Hirjärvi, S.& Remes, P., Sajavaara, P. 1997. Tutki ja kirjoita. Tampere: Tammer-Paino Oy.

http://www.cs.joensuu.fi/~storvine/home_page/menetelma.pdf

Verkko-opinnot. http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/sosiologia/luku1.html