Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Tukimateriaali>Otantamenetelmä

Perusjoukko, Otanta, otos ja näyte


Teorialähtöinen tutkimus
Otantatutkimuksen edut
Otannan vaiheet
Otantatutkimuksen virhelähteitä
Otantamenetelmät
Empiirisen aineiston keruu (kuvio)

Aineistolähtöinen tutkimus

Otantamenetelmät (kuvio)

Kirjallisuutta


Teorialähtöinen tutkimus

Havainto- eli tilastoyksikkö eli koehenkilö

  • Perusjoukon yksilö, jolta ominaisuuksia koskevat havainnot kootaan
  • Ominaisuuksia, joita perusjoukon havaintoyksiköiltä kootaan, nimitetään MUUTTUJIKSI (katso muuttujan mitta-asteikko ja luonne)

Perusjoukko eli populaatio

  • Todellinen havaintoyksiköiden joukko, joihin tutkimustulokset halutaan yleistää ja joihin liittyvien ominaisuuksien selvittäminen on tutkimuksen tavoitteena
  • KOKONAISTUTKIMUS -> tarkoittaa empiiristä tutkimusta, jossa tiedot kootaan havaintoyksiköittäin ja jossa tietoja (kiinnostuksen kohteena olevat muuttujat) saadaan jokaisesta perusjoukon havaintoyksiköstä (ts. tutkitaan koko perusjoukko)

Otos

  • Perusjoukon osajoukko, joka on valittu (otantamenetelmällä) siten, että jokaisella perusjoukon havaintoyksiköllä on sama todennäköisyys tulla otokseen (ns. todennäköisyysotanta)
  • OTANTATUTKIMUS -> tarkoittaa empiiristä tutkimusta, jossa tietoja kootaan vain osasta perusjoukkoon kuuluvista havaintoyksiköistä. Tutkimalla otosta toivotaan saavan tietoa perusjoukosta. Onnistunut otos edustaa perusjoukkoa
  • Jos todennäköisyysotannan vaatimus ei toteudu, on kyseessä näyte (aineistolähtöisessä tutkimuksessa)

Kato

  • Otokseen tulleet havaintoyksiköt, joilta ei saada tietoa tai jotka jättävät vastaamatta -> ts. niiden havaintoyksiköiden muodostama joukko, jotka otannassa ovat joutuneet otokseen, mutta jotka eivät ole mukana lopullisessa havaintoyksiköiden joukossa/aineistossa

Otantakehikko

  • Tarkoittaa tapaa, jolla edustava otos poimitaan perusjoukosta -> ts. sopivalla otantamenetelmällä pyritään varmistamaan otoksen edustavuus
  • OTANTAKEHIKKO on havaintoyksiköiden muodostama luettelo, kartta tms., jota käytetään hyväksi otosta poimittaessa
  • KEHIKKOPERUSJOUKKO on perusjoukon havaintoyksiköiden joukko, joka on kuvattu kehikossa.





Otantatutkimuksen edut

  • kun perusjoukko on suuri, otanta on nopea ja edullinen
  • saadaan yksityiskohtaista tietoa havaintoyksiköiltä, kun havaintoyksiköitä on vähän
  • kun perusjoukko on mahdoton määrittää, ainoa vaihtoehto on otantatutkimus
  • havaintoyksiköiden tavoitettavuus otantatutkimuksessa on helppoa
  • ainut mahdollisuus, jos havaintoyksikkö tuhoutuu

Otannan vaiheet

  1. Määritetään perusjoukko, sen koko ja ”laatu”
  2. Luetteloidaan kaikki perusjoukkoon kuuluvat (kehikko)
  3. Määritetään otoskoko
  4. Poimitaan haluttu määrä havaintoyksiköitä mutta, kuinka monta havaintoyksikköä pitäisi ottaa tutkimukseen mukaan? perusjoukko on N, otos koko on n, mikä on optimaalinen n?
    • ei selkeitä ohjeita, mutta seuraavia seikkoja on huomioitava kun määrittää otoskokoa (n:ää)!
    • tutkimuksen tavoite ja tarkoitus
    • luotettavuustaso ja varmuusväli
    • perusjoukon homogeenisuus/heterogeenisuus selittävän muuttujan suhteen
    • perusjoukon koko
    • aineiston käsittelyn tavat (mielellään yli 100 havaintoyksikköä)
    • käytettävissä olevat resurssit ja kustannukset
    • tutkimuksen aineiston keruumenetelmä
    • vastaajien ”taustatiedot”, motivaatio ja halukkuus vastaamiseen, kadon vaara jne.

Otantatutkimuksen virhelähteitä

Tutkimuksen virhelähteitä:



Alipeitto:



Otantavirhe:




Vastaamattomuus ja mittausvirhe:

  • Osa otokseen valituista jää tavoittamatta tai kieltäytyy vastaamasta. Vastauskadon seurauksena otoksen perusteella tehdyt perusjoukkoa koskevat päätelmät saattavat olla harhaisia. Näin on, jos vastaamatta jääneet ovat tutkittavissa asioissa erilaisia kuin vastanneet.
  • Vastauskadon aiheuttaman harhan tarkkaa suuruutta ei yleensä pystytä määrittämään.
  • Mittaamiseen liittyvät virheet liittyvät mittareihin (operationaalistaminen) sekä haastattelijan ja kyselyyn vastaajien toimintaan.

Otantatekniikka tai -menetelmä

  • millä menettelytavalla perusjoukosta otos tulisi valita, jotta otoksesta saadut tiedot antavat luotettavaa tietoa koko perusjoukosta?
  • tapa, jolla otos perusjoukosta otetaan, kutsutaan otantamenetelmäksi tai -tekniikaksi


Otantamenetelmät

YKSINKERTAINEN SATUNNAISOTANTA (YSO)

Perusjoukosta, jossa on N tilastoyksikköä, valitaan otokseen n (n

  1. Perusjoukon tilastoyksiköt numeroidaan (kehikko) juoksevasti 1...N
  2. Satunnaislukutaulukosta, laskimesta, koneelta.. poimitaan (arvotaan) n kappaletta lukuja, jotka ovat välillä 1-N
  3. Saatujen lukujen osoittamat perusjoukon havainto-yksiköt poimitaan otokseen - YSO voidaan suorittaa joko a. palauttaen tai b. palauttamatta eli kertaotantana




SYSTEMAATTINE OTANTA (SO)

Systemaattinen otanta on käyttökelpoinen, kun perusjoukko on valmiiksi jossain tietyssä järjestyksessä jonkin sellaisen ominaisuuden mukaan, joka ei vaikuta tutkittaviin muuttujiin.

  1. Lasketaan suhdeluku (otantaväli) k = N/n, missä N on perusjoukon havaintoyksiköiden lukumäärä ja n on otokseen tulevien havaintoyksiköiden lukumäärä eli otoskoko. Pyöristetään saatu suhdeluku lähimpään kokonaislukuun. esim. k=N/n, N=300 ja n=60==> k=300:60=5
  2. Tämän jälkeen on kaksi vaihtoehtoa
    a. Poimitaan ensimmäinen havaintoyksikkö satunnaisesti k:n ensimmäisen (esim.1-5) havaintoyksikön joukosta ja sen loput n-1 havaintoyksiköt jälkeen joka k:n havaintoyksikön välein
    b. Valitaan satunnaislukujen taulukosta satunnaisesti luku väliltä 1- N, olkoon tämä luku p. Etsitään p:s havaintoyksikkö, poimitaan se ja siitä lähtien poimitaan eteenpäin ja taaksepäin joka k:s havaintoyksikkö

OSITETU OTANTA eli STRATIFIOITU OTANTA

  1. Perusjoukko jaetaan jonkin tietyn muuttujan arvon/ ominaisuuden perusteella toistensa poissulkeviin osiin/ ryhmiin, joita sanotaan OSITTEIKSI. Osite voi olla esim. naiset, miehet, ammattiryhmät, alle kouluikäiset ja yli 65 v. Ositteet pyritään muodostamaan siten, että ne ovat sisäisesti mahdollisimman homogeenisia. Jokaisesta ositteesta otetaan otos SO:lla tai YSO:lla.
  2. Otoskoon n lisäksi on ratkaisevaa, kuinka monta havaintoyksikköä kustakin ositteesta otokseen otetaan.



* tasainen kiintiöinti, jokaisesta ositteesta otetaan yhtä monta havaintoyksikköä (halutaan vertailla ryhmiä)

  • esim. nm= n/L
  • nm= ositteesta m poimittavien havaintoyksiköiden lkm.
  • n = koko otoskoko
  • L = ositteiden lukumäärä

* suhteellinen kiintiöinti, ositteesta poimitaan havaintoyksiköitä otokseen samassa suhteessa kuin on ositteen koko (halutaan taata otoksen edustavuus)

  • esim. nm=Nm/Nx n
  • nm= ositteesta m poimittavien havaintoyksiköiden lkm
  • Nm= ositteen m koko
  • n= koko otoskoko
  • N= perusjoukon koko

* optimaalinen kiintiöinti, otetaan huomioon ositteen koko, ositteen hajonta ja ositteen otannan yksikkökustannukset. Pyritään valitsemaan otoskoot mm. siten, että perusjoukon tunnusluvulle saatava arvio olisi mahdollisimman tarkka annetuilla kustannuksilla tai että tietyn suuruinen tarkkuus saavutetaan mahdollisimman pienin kustannuksin. Optimaalinen kiintiöinti antaa tarkempia tuloksia kuin suhteellinen kiintiöinti, mutta sen suorittaminen voi olla käytännössä työlästä ja hankalaa.

Mikäli ositteiden koot Nm perusjoukossa eivät ole tiedossa, voidaan käyttää jälkiositusta. Tällöin toimitaan seuraavasti:

  1. Poimitaan otos perusjoukosta YSO:lla tai SO:lla
  2. Saadun otoksen havaintoyksiköt jaetaan ositteisiin, joita on L kappaletta

RYVÄS- eli KLUSTERIOTANTA

Mikäli perusjoukko jaetaan toistensa poissulkeviin ryhmiin eli rypäisiin ja rypäitä poimitaan tietty määrä YSO:lla, S:lla, OO:lla ja poimittujen rypäiden joko kaikki (yksiasteinen ryväsotanta) havaintoyksiköt tai osa tutkitaan (kaksiasteinen ryväsotanta).




MONIASTEINEN SATUNNAISOTANTA

Tehdään useassa vaiheessa. Perusjoukosta valitaan edm. otantatekniikoilla otos ja tuosta otoksesta vielä otos jne.


PERÄKKÄISOTANTA

Edm. otantamenetelmissä otos koko n on ennakolta määrätty. Peräkkäisotannassa tätä ei tehdä, sillä otos poimitaan seuraavasti:

  1. valitaan otos, jonka avulla lasketaan arviot perusjoukon tunnusluvuille
  2. mikäli arviot ovat tarkkoja, lopetetaan otannan tekeminen
  3. mikäli arviot ovat epätarkkoja, poimitaan lisää havaintoyksikköjä, muodostetaan otos aiemmin poimittujen havaintoyksiköiden kanssa ja lasketaan uudet tunnuslukujen arviot
  4. toistetaan kohtia 2. ja 3. riittävän monta kertaa

Aineistolähtöinen tutkimus

Aineistolähtöisessä tutkimuksessa käytetään nimitystä tiedonantaja tai informantti henkilöistä, joilta aineistoa kerätään. Perusjoukolla ei ole silloin merkitystä.
Näyte vs otos

Näyte on mikä tahansa osajoukko, joka on otettu tai valittu ns. perusjoukosta. Ei ole käytetty todennäköisyysotantaa, vaan tiedonantajat on poimittu mielivaltaisella tavalla. Näytteen perusteella ei voi tehdä yleistyksiä perusjoukkoon. Näyte koostuu yhdestä tai useammasta tiedonantajasta, informantista, joten aineistolähtöisessä tutkimuksessa ei käytetä käsitteitä havainto- tai tilastoyksikkö tai koehenkilö.

  • Näyte on aineistolähtöisessä tutkimuksessa, kun halutaan ymmärtää asiaa/ilmiöitä subjektin näkökulmasta
  • Näytteen valinta voi tapahtua monella eri tavalla, harkitusti
    • sopivuuteen perustuva valinta (esimerkiksi tiedonantajalla on tietyt ominaisuudet, jotka ovat olennaisia tutkittavan ilmiön kannalta)
    • harkinnanvarainen valinta (tiedonantajalla tietty asema, tuntemus tietyltä ajalta tms.)
    • tarkoitushakuinen valinta (tiedonantajalla erikoisominaisuuksia/-osaamista, joita halutaan hyödyntää tutkimuksessa)
    • lumipallo eli nimeämisvalinta (tutkija löytää/tietää avain tiedonantajan ja tämä kertoo seuraavan ja tämä taas seuraavan)
    • ositettu valinta (muodostetaan ensin ositetut ryhmät, joista harkinnan, sopivuuteen perustuvan valinnan avulla valitaan tiedonantajat)
    • teoreettinen valinta (tiedonantajien määrää ei ennalta määritellä vaan esimerkiksi haastatellaan niin kauan kunnes teoreettiset ilmiöt toistuvat)

Otantamenetelmät (kuvio)


Kirjallisuutta

Anttila, P. 1998. Tutkimisen taito ja tiedon hankinta. Jyväskylä. Akatiimi Oy.

Eskola, J. & Suoranta J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä. Gummerus Oy.

Ghauri, P. & Grönhaug, K. 2005. Research Methods in Business Studies. A Practical Guide. Prentice Hall.

Heikkilä, T. 2004. Tilastollinen tutkimus. Helsinki. Edita Oy.

Kuusela, V. 2000. Tilastografiikan perusteet. . Helsinki. Oy Edita Ab

Nummenmaa, L. 2004. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Helsinki. Tammi.

Metsämuuronen, J. 2000. Tilastollisen kuvauksen perusteet. International Methelp Ky. Helsinki

Metsämuuronen, J. 2005. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Jyväskylä. Gummerus.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki. Tammi.