Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Tukimateriaali>Kokemus ja käsitys

Kokemus ja Käsitys

 
Ko. käsitteelle ei yksiselitteistä määritelmää. Yleisimmin sillä tarkoitetaan tunnetta, jossa on noesis (kokeminen) ja noema (kohde). Kokemus käsitteen muodoudumista voidaan kuvaata seuraavasti.



Kokemus muodostuu ihmisen senhetkisestä elämyksellisestä tilasta, jonka taustalla on elämäntilanne ja vuorovaikutus, jonka hän sisäisesti kokee merkityksellisenä. Käsite kokemus kuvaa ihmisen oppimisen, kasvamisen ja kulttuuriin sosiaalistumisen prosesseja. Ihmisen elämä on kokemuksia, niiden virtaa. Kokemuksella ymmärretään aistimuksia, elämyksiä, tuntoja, tunteita ja tunnelmia. Jopa koko elämän arvo, mutta ennen kaikkea hetkien arvo, mitataan juuri kokemuksen arvolla. Ihmiselämään ja ihmisten kokemuksiin sisältyy laaja elämysten ja tunteiden sävyjen kirjo, jotka muodostavat eletyn elämän merkityksiä. Ihmisten kokemukset ovat fenomenologisen tutkimuksen kohde. Fenomenologia on yritys kuvata kokemusta suoraan sellaisena kuin se on eikä selittää tai analysoida sitä.

Fenomenologisen tutkimuksen tavoitteena on tutkittavan ilmiön kuvaaminen mahdollisimman tarkasti sellaisena, kuin se esiintyy tutkittavien yksilöiden kokemusmaailmassa. Tutkijan subjektisuuden selkeä esilletuominen on tärkeä fenomenologisen tutkimuksen luotettavuuden kriteeri: tutkija on tajunnallisena olentona läsnä tutkimustyönsä kaikissa vaiheissa. Siten fenomenologisen tutkimuksen raportointi eroaa esim. kokeellisen tutkimuksen raportoinnista: minämuotoisen esitystavan käyttö on melkeinpä välttämätöntä.

Se, miten ihmiset itse kokevat elämänsä ja olemassaolonsa, tuottaa tärkeää tietoa. Tällainen kokemuksellinen tieto vähän tutkituista tai vaikeasti määriteltävistä asioista on parhaiten saavutettavissa fenomenologisen lähestymistavan avulla.


Käsitys

”Käsitys on kokemuksen ja ajattelun avulla saatu kuva jostain ilmiöstä”. Käsitys sana tulee Fenomenon, mikä ilmiö ilmenee tai on keskeistä jollekin ja Grafiasta, joka kuvaa sitä, miten ilmiö ilmenee jollekin.

Käsitys-sanaa on määritelty useilla eri tavoilla. Sillä tarkoitetaan ihmisen muodostamia mielikuvia asioista omien kokemuksiensa kautta ja tähän olemassa olevaan ”mielikuvaan” hän vertaa uutta kokemustaan eli

  • tapa, jolla ihminen on suhteessa maailmaan ja havaitsee itsensä suhteessa maailmaan
  • subjektin ja objektin välinen suhde
  • kokemuksen ja ajattelun avulla muodostunut kuva ilmiöstä
  • uppfattning, ihmisen perustavin ymmärtämys, mielekkyys...
     



Kielellisten ilmaisujen tulkitseminen käsityksiksi on tutkijan tehtävä. Myös tulkinnassa korostuu ilmauksen intersubjektiivinen luonne, sillä ilmauksen merkitys riippuu sekä sen tekijästä että tulkitsijasta. Tutkimuksessa ilmaisun tekijöinä toimivat tutkittavat ja tulkitsijana tutkija. Tutkija muodostaa ilmaisun merkityksen oman kontekstinsa mukaan, minkä vuoksi fenomenografisessa tutkimuksessa korostetaan tutkijan omien lähtökohtien tiedostamista.

Käsitysten kuvaamisessa fenomenografia pyrkii pitäytymään arkikielessä, jotta kuvaukset pysyisivät aidoina kokemuksen semanttiselle sisällölle. Yksilöllisiä kokemuksia ei käännetä symboliselle kielelle, vaan kokemuksia kuvataan sisällöllisinä käsitteinä. Tämän vuoksi käsitysten kuvaaminen sisältää paljon suoria haastattelulainauksia. Tällaisella kuvaustavalla pyritään ylittämään sanotun ja tarkoitetun merkityksen välinen kuilu.


Mielipide

Tutkijan omat mielipiteet tarkoittavat mitä tutkija väittää tutkimuskohteesta löytäneensä. Tässä on pääsääntönä se, että tutkijan tulee raportoida se, mitä aineistosta löytyy, mutta hän ei saa lisätä siihen omia arvostavia mielipiteitään. Tämä koskee myös ohjaavaa tutkimusta, jossa arvostukset ovat tärkeitä mutta niiden tulee tulla pelkästään tutkituilta henkilöiltä, ei tutkijalta.

Valittiinpa henkilöt miten tahansa, heidän mielipiteittensä välillä on usein eroja, ehkä suuriakin. Ilmeisesti jokainen mielipide pohjautuu kunkin henkilön omiin arvoihin ja uskomuksiin, jotka taas riippuvat hänen ympäristöstään ja aiemmista kokemuksistaan.


Tulkinta

Tutkimus ei ole vielä valmis vaikka sen tulokset on analysoitu vaan tuloksia olisi selitettävä ja tulkittava. Tulkinnalla tarkoitetaan, että tutkija pohtii analyysin tuloksia ja tekee niistä omia johtopäätöksiä. Tulkinta on myös merkitysten selkiyttämistä ja pohdintaa. Esimerkiksi on pohdittava, mitä tutkittavien kielelliset ilmaukset ovat tarkoittaneet tulosanalyysissa. Lisäksi on pohdittava, miten tutkijan oma kielenkäyttö aineiston keruun erivaiheissa on vaikuttanut saatuihin tuloksiin ja miten tutkija itse on ymmärtänyt tutkittavaansa. Tutkija, tutkittava ja tutkimuksen lukija tulkitsevat tutkimusta omalla tavallaan, joiden tulkinnat eivät vastaa toisiaan täydellisesti. Havaitsemme asioita eri tavoin ja tosiasioista, faktoista voi syntyä tulkinta erimielisyyksiä. Tulosten pohdinnassa tutkijan tulisikin harkita useampia tulkintoja.


Kirjallisuutta

Aaltola, J. & Valli, R. (toim.). 2001. Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä. PS-kustannus Gummerus Kirjapaino Oy.

Aaltola, J. & Valli, R. (toim.). 2001. Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä. PS-kustannus Gummerus Kirjapaino Oy.

Alasuutari, P.1994. Laadullinen tutkimus. Jyväskylä. Vastapaino.

Anttila, P. 1998. Tutkimisen taito ja tiedon hankinta. Taito-, taide- ja muotoilualojen tutkimuksen työvälineet. Helsinki. Akatiimi Oy.

Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere. Vastapaino .

Metsämuuronen, J. 2003. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Jyväskylä. Gummerus.

Perttula, J. 1995. Kokemus psykologisena tutkimuskohteena: johdatus fenomenologiseen psykologiaan. Tampere. Suomen fenomenologinen instituutti

Perttula, J. & Latomaa, T. (toim.). 2005. Kokemuksen tutkimus: merkitys, tulkinta ja ymmärtäminen. Helsinki.

Syrjälä, L. & Ahonen, S. & Syrjäläinen, E. & Saari, S. 1994. Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Helsinki. Kirjayhtymä Oy.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki. Tammi.