Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Tukimateriaali>Aineiston keruumenetelmät>Sosiometrinen mittaus

Sosiometrinen mittaus

 
Sosiometrinen mittaus aineistonkeruumenetelmänä on eräs vaihtoehto tutkimustiedon etsimiseen ja tuloksien saamiseen. Pääasiallisesti sosiometristä mittausta käytetään teorialähtöisessä tutkimuksissa. Sosiometrinen mittaus on työskentelytapa, jonka avulla tutkitaan ryhmän toimintaa esimerkiksi sen rakenteita, rooleja ja valintoja. Ryhmässä tapahtuvat liittymiset voivat tapahtua monilla eri kriteereillä. Tutkijan tavoitteena on tulla niistä tietoiseksi ja oivaltaa valintoihin liittyvät syyt ja niiden mahdolliset seuraukset ryhmän ja yksilön toimintaan. Sosiometrisessä mittauksessa ihmiset itse ja heidän yhteisönsä ovat sekä tutkimuksen kohteita että tutkijoita. He luovat sosiaalisia todellisuuksia, joita tutkija analysoi ja havainnoi. Sosiometrisen mittauksen apuvälineitä ovat miellekartta, sosiaalinen atomi eli kaaviokuva omasta sosiaalisesta verkostosta, sosiometrinen testi, sosiomatriisi, sosiogrammi ja erilaiset roolidiagrammit.


Miellekartta

Miellekarttaan voi myös käyttää sosiometrisenä mittarina, kun kerätään aineistoa. Miellekartan avulla voidaan tehdä tutkimusta jonkun henkilön ominaisuuksista yksilöllisesti.


Sosiaalinen atomi

Sosiaalinen atomi muodostuu elämämme tärkeistä henkilöistä ja merkittävistä ihmissuhteista tiettynä ajanjaksona. Sosiaalinen atomi voidaan tehdä joko toiminnallisesti tai kirjallisesti. Voidaan tehdä esimerkiksi lapsuudenajan sosiaalinen atomi tiettynä ikäkautena tai nykyhetken sosiaalinen atomi. Jokaisella ihmisellä on lukematon määrä myönteisesti ja kielteisesti koettuja ihmissuhteita. Vastavuoroisesti nämä ihmiset voivat kokea kielteisiä ja myönteisiä tunteita meitä kohtaan. Suhteet voivat olla myös yksisuuntaisia.


Sosiogrammi ja sosiometrinen testi

Sosiometrisissä testeissä yksilö tekee valintoja omien mieltymystensä perusteella. Testissä voidaan kysyä: ”Kenet tästä ryhmästä haluaisit mukaan autiolle saarelle?”. Valintojen perusteella syntyy sosiogrammi ja siitä ilmenee, mitkä valinnat ovat vastavuoroisia, ketkä ovat ryhmässä suosittua ja ketkä jäävät herkästi toiminnasta syrjään. Sosiogrammista on apua ryhmärakenteeseen ja ryhmien muodostamiseen liittyvissä tutkimuksissa. Sosiogrammin julkistamista seuraa testin aiheuttamien tunteiden käsittely. Testien tuloksilla tulee aina olla rakentava merkitys niihin osallistuville.

Esimerkit

”Opettaja jakaa luokan ryhmiin. Jokaiselle opiskelijalle annetaan paperi johon hänen tulee kirjoittaa kenen opiskelijan kanssa haluaisi päästä samaan ryhmään tai kenen viereen istumaan. Paperin ylälaitaan tulee vastaajan oma nimi. Tehtävän antoa voidaan myös tarkentaa pyytämällä vastaajia nimeämään 2-3 nimeä, joissa on sekä tyttöjen että poikien nimiä. Lopuksi vastauspaperit kerätään pois. Opettaja piirtää vastausten perusteella itselleen nuolikartan, ketkä ovat luokan suosituimpia ja vähemmän suosittuja oppilaita. Sosiogrammi kertoo opettajalle luokan ryhmäytymisestä. Tuloksia ei näytetä opiskelijoille.”

Aineistonkeruu voi siis tapahtua kirjallisella kyselylomakkeella, jossa on ryhmän henkilöihin ja toimintaan liittyviä kysymyksiä. Aineisto tutkitaan ja siitä tehdään johtopäätökset.

Esimerkiksi sairaanhoitajien muodostamalla ryhmällä on omanlaisensa suhteet lääkäreiden ryhmään ja molemmilla näistä ryhmistä on omanlainen suhtautuminen potilaisiin. Tutkimustulosten perusteella voidaan saada selville hoitamisen tyyli eri yksiköissä ja työilmapiirin laatu.


Kirjallisuutta

Juhani, A. & Raine, V. 2001. Ikkunoita tutkimusmetodeihin. Jyväskylä: PS- kustannus.

http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/avoin/appro/psyktied/sosiaalipsykologia.htm  

http://www.netikka.net/foxes/sosiomet.htm  

http://wwwedu.oulu.fi/opinnayt/98/lisurit/PELTONEN.HTM  

http://www.valt.helsinki.fi/vol/kirja/luku7.htm  

http://www2.chass.ncsu.edu/garson/pa765/sociometry.htm  

Miller, D. C. 1991. Handbook of Research Design and Social Measurement. Sage Publications.

Moreno, J. L. 1960. Sociometry reader. Free Press. Glencoe, IL.

Syrjäläinen, E. 1990. Oppilaiden ja opettajan roolikäyttäytyminen luokkahuoneyhteisössä: Etrografinen tapaustutkimus peruskoulun ja steinerkoulun ala-asteen 4. vuosiluokilta. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 78.