Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Tukimateriaali>Aineiston keruumenetelmät>Haastattelu

Haastattelu

 

Haastattelumuodot

Haastattelu on perusmenetelmä, joka sopii moneen erilaiseen tilanteeseen. Haastattelumuodot erotellaan sen mukaan, miten strukturoitu ja miten muodollinen haastattelutilanne on. Haastattelun eri muotoja ovat strukturoitu haastattelu, puolistrukturoitu haastattelu eli teemahaastattelu, avoin haastattelu ja syvähaastattelu. Tutkimustarkoituksia varten haastattelu ymmärretään systemaattisena tiedonkeruun muotona. Sillä on tietyt etukäteen tehdyt tavoitteet, ja sen avulla pyritään saamaan mahdollisimman päteviä ja luotettavia tietoja.

Strukturoitu haastattelu (lomakehaastattelu) sopii käytettäväksi silloin, kun haastateltavia on monta ja he edustavat melko yhtenäistä ryhmää. Strukturoitu haastattelu on etukäteen jäsennelty haastattelu, jossa haastattelijalla on valmis lomake, jossa hänellä on valmiit kysymykset ja niiden esittämisjärjestys on kaikille haastateltaville sama. Tällä menetelmällä saatu tieto on vertailukelpoista ja tietojenkäsittely tapahtuu nopeasti.

Puolistrukturoitu haastattelu eli teemahaastattelu kohdennetaan teemoihin, jotka haastattelija on laatinut etukäteen teoreettisesta viitekehyksestä. (Tutkimusongelma -> teoreettinen käsite ”operationaalistaminen” -> haastattelun pää-/alateemat -> kysymykset) Teemat voidaan jakaa pää- ja alateemoihin ja teemoihin liittyvät kysymykset mietitään myös ennakkoon, mutta niillä ei ole tarkkaa esittämisjärjestystä. Teemahaastattelu sopii sellaisiin aiheisiin, joissa käsitellään emotionaalisesti arkoja aiheita tai kysytään aiheista, joista haastateltavat eivät ole tottuneet puhumaan. Teemahaastattelua tehtäessä tarvitaan usein hieman taustatietoa haastateltavista. Teemahaastattelua on hyvä käyttää silloin kun tutkittavaa asiaa ei tunneta hyvin, eikä tutkimusasetelmaa ole tarkasti määritetty, vaan sitä täsmennetään hankkeen edetessä. Tutkija esittää pääasiassa avoimia kysymyksiä, joihin ei ole valmiita vastausvaihtoehtoja.
Esimerkki teemahaastattelun käyttämisestä opinnäytetyössä.

Avoin haastattelu on vapaamuotoinen haastattelu tietystä aihepiiristä. Haastattelu muistuttaa tavallista keskustelua, sillä haastattelija ei yleensä ohjaile keskustelua vaan aiheen muutos tulee haastateltavalta itseltään. Avoin haastattelu vaatii aikaa ja useita haastattelukertoja. Haastattelut nauhoitetaan ja kirjoitetaan puhtaaksi. Avoin haastattelu sopii menetelmäksi silloin, kun haastateltavien kokemukset vaihtelevat ja halutaan saada esille heikosti tiedostettuja asioita tai tutkimusaihe on arkaluontoinen. Esimerkki avoimen haastattelun käyttämisestä opinnäytetyössä.

Avoin haastattelu voi muuttua myös syvähaastatteluksi, jolloin paneudutaan haastateltavan kannalta perimmäisten asioiden ytimeen (mm. psykoanalyysi). Henkilökohtaiset syvähaastattelut toimivat hyvin kun halutaan ymmärtää haastateltavan suhtautumista, asenteita tai reaktioita tiettyyn asiaan kokonaisuutena. Syvähaastattelu vaatii haastattelijalta vankkaa haastattelijana olemisen kokemusta. 


Haastattelun toteutus

”Kun tutkitaan ihmisiä, miksi ei käytettäisi hyväksi sitä etua, että tutkittavat itse voivat kertoa itseään koskevia asioita”. Haastattelussa tulee olla tavoite, johon pyritään kysymysten avulla, joihin haastateltava vastaa. Haastattelu voidaan toteuttaa yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluna.

Yksilöhaastattelu on yleisimmin käytetty haastattelumuoto. Yksilöhaastattelussa keskustelut voivat olla luontevia ja vapautuneita. Ryhmähaastattelu on tehokas tiedonkeruun muoto, koska samalla saadaan tietoja usealta henkilöltä yhtä aikaa. Ryhmähaastattelun voi tehdä myös kyselylomakkeen avulla. Tällöin haastattelijan kannattaa esitestata kyselylomake, jolloin varmistetaan kysymysten ymmärrettävyys ja toimivuus. Parihaastattelu on ryhmähaastattelun alamuoto.

Haastattelu edellyttää haastattelijan hyvää valmistautumista ja kiinnostusta aiheeseen. Haastattelijalta vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja ja haastattelutilanteen tulee olla viihtyisä ja luonteva. Molempien osapuolien tulee olla motivoituneita, jotta haastattelun päämäärä saavutettaisiin. Haastattelijan tulee kertoa haastateltavalle vaitiolovelvollisuudesta ja siitä, että haastateltavan henkilöllisyys ei paljastu valmiista tutkimuksesta.

Haastattelupaikan valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä paikan valinnalla voi olla ratkaiseva merkitys haastattelun tuloksiin. Paras paikka haastattelulle on haastateltavalle entuudestaan tuttu paikka, joka voi olla esimerkiksi koti. Tulee myös kiinnittää huomiota siihen, että paikka on mahdollisimman rauhallinen, jotta vältyttäisiin häiriötekijöiltä.

Ota huomioon haastattelun suunnittelussa ja toteutuksessa

  • Haastattelupaikka ja haastattelusta sopiminen
  • Haastateltavan näkökulma
  • Haastateltavan vointi, kunto
  • Eettiset asiat
  • Esihaastattelun tarpeellisuus
  • Erilaiset haastateltavat, erilainen lähestyminen, kohtaaminen, ennakko tiedottaminen
  • Muut tiedonkeruumenetelmät
  • Ulkopuoliset häiriötekijät, haastattelutila luo merkityksiä asioille (esim. työhuone, -välineet),
  • Haastattelun asetelma: kasvokkain, vieretysten…
  • Vuorovaikutustilanne, joka tapahtuu yleensä haastattelijan aloitteesta
  • Sosiaalinen tilanne: roolit, statusero, ikäero, puhuttelu, pukeutuminen, kieli, puhetapa, jne.
  • Haastattelun kulku/eteneminen: riippuu aiheesta ja sen luonteesta
  • Haastattelun ”eteneminen”
     

a. esi- ns. verryttelypuhe: ilmapiiri, luottamus haastattelulle, huumori jne.

b. itse haastattelu: epäillään, kerrotaan/ avoimuus/selittäminen, jäsentäminen

c. haastattelun päättäminen

Haastattelun etuna on muun muassa suuri vastausprosentti, nopeat vastaukset, kysymyksiä voi olla useita, oheismateriaalin käyttö ja vastaukset saadaan tarkasti ja juuri halutussa järjestyksessä.

Haastattelun haittoina voidaan pitää muun muassa sitä, että haastattelu vie aikaa ja vaatii huolellista suunnittelua. Haastattelija voi johdattelevilla kysymyksillä vaikuttaa vastauksiin, jotta saisi tutkimuksen kannalta mieleisiä vastauksia.
 

Kuuntelemisen tärkeys haastattelutilanteessa

Kuunteleminen on kognitiivinen prosessi, jossa kuulija antaa merkityksen eri signaaleille ja arvioi niitä. Kuunteleminen on kuullun aistimista (kuuloaisti), tulkitsemista, arvioimista ja kuultuun reagoimista. Kuuntelemisen taidot ovat keskeisiä puheviestintätaitoja ja puheviestinnän havainnoimisessa ne ovat erityisen tärkeitä. Puheviestinnässä kuuntelemisella voidaan tarkoittaa sekä verbaalisen että nonverbaalisen viestinnän havainnoimista ja tulkintaa.

Taitava kuuntelija

  • Osaa seurata sisällön rakentumista.
  • Osaa tehdä yhteenvetoja ja tiivistyksiä kuulemastaan.
  • Erottaa ydinkohdat ja keskeiset asiat kuulemastaan.
  • Osaa arvioida kuultua.
  • Osaa tehdä kuulemastaan päätelmiä.
  • Antaa puhujalle tarkoituksenmukaista palautetta.
  • Erottaa mielipiteet ja faktat toisistaan.
  • Osaa havainnoida puhujan nonverbaalista viestintää.
  • Osaa arvioida sanoman luotettavuutta sekä verbaalisten että nonverbaalisten vihjeiden avulla.
  • Oivaltaa, millaista kuuntelemisen tapaa viestinnän onnistuminen milloinkin edellyttää.
  • Ymmärtää kuuntelemisen merkityksen viestinnässä.
     

Kirjallisuutta

Aaltola, J. & Valli, R. (toim.). 2001. Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä. PS-kustannus Gummerus Kirjapaino Oy.

Grönfors, M. 1982. Kvalitatiiviset kenttätyömenetelmät. Porvoo. WSOY.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 1995. Teemahaastattelu. Helsinki. Yliopistopaino.

Hirsjärvi S.& Remes P. & Sajavaara P. 1997. Tutki ja kirjoita. Tampere. Tammerpaino Oy.

Karl, T. 1988. Interventiivinen haastattelu. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Helsinki.

Ruusuvuori, J. 2005. Haastattelu, tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Vastapaino.