Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Koulutus>Asiantuntijuus

Erilainen näkökulma asiantuntijuuden kehittymiseen

 
Hakkarainen, Palonen ja Paavola (2002) ovat esittäneet kolme erilaista näkökulmaa asiantuntijuuteen:

1. asiantuntijuus tiedonhankintana, joka painottaa tiedollista komponenttia
2. asiantuntijuus kulttuuriin osallistumisen prosessina ja
3. asiantuntijuus tiedonluomisena.

Tämä asiantuntijuuden kehittymisen näkökulma perustuu erilaiseen tutkimustraditioon. Asiantuntijatieto koostuu alan teoreettisesta ja kokemuksellista tiedosta sekä itsesäätelytiedosta. Kokemuksellinen tieto on usein hiljaista tietoa, jota on vaikea pukea sanoiksi. Hiljaisella tiedolla on keskeinen asema asiantuntijoiden suorituksissa. Asiantuntijuuden kannalta yksilön toiminta on merkityksellistä silloin, kun hän kohtaa ongelman, jota ei voi rutiineiden avulla ratkaista. Systeeminen tieto on osoittautunut tällöin oleelliseksi.

Asiantuntijuuden kehittyminen kulttuurin osallistumisen prosessina merkitsee asiantuntijayhteisössä toimimista. Asiantuntijuus tiedon luomisen näkökulmasta korostaa yksilön ja yhteisöjen kykyä hakea uusia haasteellisia ongelmia ja ratkaista niitä luomalla uudenlaisia toimintamalleja aikaisemman tiedon perusteella. Asiantuntijoilla on monipuolisia verkostosuhteita, jotka auttavat ongelmanratkaisutilanteissa. Bereiter ja Scardamalia (1993)määrittelevät asiantuntijuuden asteittain etenevänä ongelmanratkaisuprosessina, jossa ihmiset jatkuvasti reflektoivat ja määrittelevät tehtäviään uudelleen. Asiantuntija kehittää työtään ylittämällä rajoja ja oppimalla uutta.