Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Koulutus>Asiantuntijuus

Miten työelämälähtöinen opinnäytetyö tukee asiantuntijuuteen kehittymistä?

 

Asiantuntijaksi oppiminen

Koulutuksen aikana opiskelijan tehtävänä on hankkia asiantuntijuus, jota työelämä osaavalta työntekijältään kunakin aikana edellyttää. Asiantuntijaksi oppiminen on yhteiskunnallinen prosessi aina ammattikorkeakoulun koulutusalan perusteiden määrittämisestä koulutusorganisaation ja työelämän käytäntöihin. Työelämällä, koulutuksella ja yhteiskunnalla on keskeiset sidoksensa. Ammattikorkeakouluilta edellytetään uudenlaista kumppanuutta työelämän kanssa sekä uudenlaista yhteistyötä ja verkostoitumista muiden asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Myös ammattikorkeakoululaki (351/2003) antaa erityisen tärkeän merkityksen eri koulutusaloille uusien toimintamallien rakentajana.



Kuvio 1. Tieteen, työn ja opiskelijan väliset suhteet

Asiantuntijaksi kehittyminen on pitkäkestoinen prosessi, joka kehittyy opiskelun myötä ja jatkuu edelleen opiskelijan siirryttyä työelämään. Asiantuntijaksi kehittyminen vaatii selkeää ja suunnitelmallista ajatusrakennetta, josta kokemusten myötä vapaudutaan kohti luovempaa ajattelua. Todellinen asiantuntijuus kehittyy ennen kaikkea käytännön kokemusten kautta kriittisen ajattelukyvyn avulla. Asiantuntija työtä voidaan nimittää analyyttiseksi, innovatiiviseksi tai luovaksi. Työ on teoreettisesti hallittua. Keskeinen kysymys ei ole vain se, miten työntekijä ratkaisee eteen tulevat ongelmat vaan, miten hän ne asettaa. Tulevaisuuden työssä korostuu muutoksen hallintavalmius, joka tarkoittaa muun muassa henkilön kykyä ottaa käyttöön teoreettista tietämystä, toimia työmarkkinoilla ja osata orientoitua tulevaisuuteen. Asiantuntija osaa monien asioiden samanaikaisen koordinoinnin ja hallinnan (kuvio 1). 


Asiantuntijaprofiilin kehittyminen 

Kajaanin ammattikorkeakoulun pedagogisessa strategiassa kuvataan opiskelijan asiantuntijaprofiilin kehittyminen. Lähtökohtana on, että asiantuntijuuden kehittyminen vaatii teoreettisen tietämyksen lisäksi käytännön tuomaa tietotaitoa sekä kykyä ohjata ja kriittisesti arvioida toimintaansa. Asiantuntijan taitoprofiilin määritellään muodostuvan opiskelijan ammatillista kehittymistä edistävistä itsesäätelyvalmiuksista, yleisistä työelämävalmiuksista sekä ammattispesifeistä valmiuksista.

Itsesäätelyllä tarkoitetaan opiskelijan kykyä organisoida ja säädellä omaa oppimistaan. Se edellyttää oman toiminnan tietoista ja kriittistä arviointia. Asiantuntijalla on kykyä soveltaa tietojaan ja taitojaan uusissa tilanteissa. Ajattelun taidot ovat tärkeitä. Ammattinsa hallitseva työntekijä kykenee analysoimaan ongelmia, ennakoimaan alansa kehitystä ja ottamaan vastuun työkäytäntöjen toimivuudesta. Opiskelija tiedostaa sekä koulutusalansa että oman arvoperustan ja eettisyyden sekä harjoittelee toimimaan sen mukaisesti. Ammatillista kehittymistä edistäviä itsesäätelyvalmiuksia pohtiessaan opiskelija miettii myös opiskeluun ja tulevaan työhönsä sitoutumistaan sekä pyrkii tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan. Kamk:n pedagogisen strategian (2005) mukaan OPS:ssa korostuu itsesäätelyvalmiuksien oppiminen etenkin opiskelun alkuvaiheessa opiskeluun perehtymisen, perusopintojen ja henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatimisen yhteydessä. Tämä luo pohjan asiantuntijaksi oppimisen perusvalmiuksille ja ammatilliselle osaamiselle.

Yleisillä työelämävalmiuksilla tarkoitetaan opiskelijan kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja, viestintätaitoja, luovuutta ja innovatiivisuutta sekä ihmisten ja tehtävien johtamistaitoja. Opetussuunnitelman mukaan opiskelu jatkuu perusopintojen jälkeen ammattiopintoina, joihin liittyy teoreettista opiskelua, ohjattua harjoittelua sekä vapaasti valittavia opintoja. Lisäksi opinnäytetyöprosessi alkaa ammattiopintojen aikana. Opiskelun tässä vaiheessa opiskelijan asiantuntijatieto muodostuu alan teoreettisesta ja kokemuksellisesta tiedosta sekä itsesäätelytiedosta. Oppiminen on tutkivaa ja reflektoivaa. Opiskelijan vuorovaikutustaidot, viestintätaidot, hahmottamiskyky, visiointikyky, päätöksentekotaito ja suunnittelu- ja organisointitaito kehittyvät kohti asiantuntijuutta.

Ammattispesifeillä valmiuksilla tarkoitetaan alan ammatillista tieto ja taitoperustaa. Ammattialan tiedollinen osaaminen on oleellista asiantuntijuuden kehittymisessä ja se on tärkeää syvällisen ymmärryksen rakentamisessa. Spesifisten valmiuksien kehittyminen edellyttää pitkäjänteistä oppimista ja laaja-alaista kokemusta. Opiskelu etenee yleensä pakollisten ammattiopintojen jälkeen vaihtoehtoisiin ammattiopintoihin viimeisen vuosikurssin aikana. Tällöin opiskelija oppii juuri alan ammatillista tieto- ja taitoperustaa esimerkiksi substanssiosaamista, asiakaslähtöisyyttä, yritteliäisyyttä ja talousosaamista. Opiskelun loppuvaiheessa oppiminen rakentuu teoreettisen ja kokemuksellisen tiedon lisäksi ohjatusta harjoittelusta, vapaasti valittavista opinnoista, opinnäytetyöstä ja portfolion kokoamisesta. Edellä kuvatuilla oppimismenetelmillä pyritään korostamaan opiskelijalle tiedon käyttämistä ja sen kehittelyä, tiedon hankintaa ja soveltamista sekä sosiaalista vuorovaikutusta ja itsearvioinnin kehittämistä. 


Asiantuntijuus opinnäytetyössä

Asiantuntijuus voidaan määritellä yksilön kyvyksi havaita uutta, analysoida, tulkita ja yhdistää tietoa. Perinteisesti asiantuntijuus on nähty yksilöllisenä ominaisuutena. Yksilöllisiä tietoja ja taitoja pidetään asiantuntijuuden välttämättömänä, mutta ei riittävänä ehtona. Yksilöasiantuntijuuden ei katsota enää vastaavan työn uudistamisen haasteisiin – tarvitaan asiantuntijuuden jakamista ja yhteistyötä. Työelämälähtöisissä opinnäytetöissä käytännön todellisuus ei näyttäydy valmiina vaan opinnäytetyön tekijä tunnistaa yhdessä työelämän asiantuntijoiden kanssa kehitystyön oleelliset tekijät ja päättää, mitkä ovat ongelmanratkaisun kannalta keskeisiä. Tällöin voidaan estää kaksoissidoksen muodostuminen, jossa kahden eri kontekstin, koulun ja työelämän, erilaiset tavoitteet ja toimintakäytännöt ovat ristiriidassa keskenään. Kun määrittely tehdään yhteistyössä, tuottaa opinnäytetyöprosessi myös työyhteisölle arvokasta tietoa ja osaamista. Opiskelijoiden, ohjaajien ja työelämän edustajien välillä tapahtuu asiantuntijuuden jakamista.

Opinnäytetyössä voidaan soveltaa alakohtaisen tiedon lisäksi monenlaisia yleisiä taitoja kuten kommunikaatio- ja yhteistyötaitoja sekä kykyä työskennellä ryhmässä. Opinnäytetyön tekeminen tukee monikontekstuaalisen osaamisen kehittymistä, joka mahdollistaa toimimisen monenlaisissa ja muuttuvissa työympäristöissä. Opinnäytetyö tarjoaa luontevan maaperän alan ammatillisen osaamisen ja kontekstiin sidotun ongelmanratkaisun toisiinsa nivomiseen ja täten asiantuntijuuden kehittymiseen. Opiskelijan on mietittävä asiantuntijuudensa kehittymistä opinnäytetyön prosessin aikana.

Hakkarainen, Palonen ja Paavola (2002) ovat esittäneet kolme erilaista näkökulmaa asiantuntijuuteen.


Kirjallisuutta

Bereiter, C. & Scardamalia, M. 1993. Surpassing ourselves : an inquiry into the nature and implications of expertise. Chicago, IL : Open Court , cop.

Hakkarainen, K. & Palonen, T. & Paavola, S. 2002. Kolme näkökulmaa asiantuntijuuden tutkimiseen. Helsinki: Psykologia 37 (6), 448-464.

Helakorpi S. 1999. Kouluttajan asiantuntijuus ja sen kehittäminen Opettajakorkeakoulun julkaisuja D:119 Hämeen ammattikorkeakoulu.

Janhonen S., Vanhanen-Nuutinen L. 2005. Kohti asiantuntijuutta Oppiminen ja ammatillinen kasvu sosiaali- ja terveysalalla. Dark Oy Vantaa.

Kaaresvirta P. 2004. Oppiminen työelämäprojekteissa. Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulu.

Kajaanin ammattikorkeakoulun opinto-opas 2005-2006. 2005. Kajaani. Painotalo Casper Oy Espoo.

Lambert P, Raunanen R, Helle M 2005. Ammattikorkeakoulun oppimisverkostossa kehittyy uudenlaista oppimista.

Ora-Hyytiäinen E. 2004. Auttajasta reflektiiviseksi sairaanhoitajaksi Ammattikorkekouluopiskelijan kasvu ja kehittyminen ammattiin. Akateeminen väitöskirja Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden laitos Tampere.

Ruohotie P 1995. Ammatillinen kasvu Ammattikasvatussarja 8. Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos Hämeenlinnan toimipaikka.

Ruohotie P 2003. Mitä on ammatillinen huippuosaaminen? Ammattikasvatuksen aikakauskirja 1, 4-11.

Ruohotie P 2002. Kvalifikaatioiden ja kompetenssin kehittäminen ammattikorkeakoulun tavoitteena. Teoksessa J-P Liljander (toim.) Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Helsinki: Arene.

Tynjälä P 1999. Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten rakentaminen koulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto ja P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki: WSOY.

Tynjälä P. 2003b. Oppiminen koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 5 (3), 8-20.