Etusivu>Opinnäytetyöpakki>SoTeLi

3 Opinnäytetyön kieli, tyyli ja muoto-ohjeet

3.1 Asiatyyli

Tehokas tieteellinen tyyli on yksinkertaisen selkeää, täsmällistä ja vakuuttavaa. Ilmaisun perustana on hyvän asiatyylin hallinta.  Hyvälle asiatyylille on ominaista selkeä (lause- ja virkerakenteet yksinkertaisia), havainnollinen (käytetään esimerkkejä, vertauksia, vastakohtia ja rinnastuksia), tiivis (sanojen selkeät tarkoitteet ja viittaukset) sekä tietysti myös kieliopillisesti ja kieliteknisesti moitteeton ilmaisu (oikeakielisyys). Selkeydessä ajattelun kirkkaus yhdistyy ilmaisun yksinkertaisuuteen: virkerakenteen luettavuuteen ja sananvalinnan tarkkuuteen. Havainnollisuus paljastaa, miten paljon kirjoittaja on pystynyt ajattelemaan lukijan kokemuspiiriä: tuonut tekstiin esimerkkejä, rinnastuskohteita ja vastakohtia, herättänyt sananvalinnoilla ja kysymyksillä lukijan uteliaisuuden - pannut lukijan oman ajattelun liikkeelle. Tiiviys voi ilmetä sekä asioiden tiiviytenä että ilmaisun kiinteytenä. Ylimääräinen tietoaines ja turhat sanat on maltettava karsia. Kieliopillisesti oikean kielen hallinta tarkoittaa kieliopin ja oikeakielisyysnormien tuntemista ja kieliasun virheettömyyttä.

Jäsentelyn loogisuus näkyy myös kappalejaossa ja kappaleiden rakenteessa. Kappaleet eivät ole kokoelma irrallisia virkkeitä vaan virkkeet sidostuvat toisiinsa ja lisäksi kullakin kappaleella on paikkansa kokonaisuudessa. Virkkeet puolestaan koostuvat lauseista ja lausekkeista, joiden muotoa ja järjestystä säätelevät kieliopin säännöt. Näin sisällön jäsentely ja kieliasu liittyvät selkeästi toisiinsa. Luettavuuden parantamiseksi kirjoittaja käyttää kappaleita sitovia ydinvirkkeitä, joiden avulla teksti etenee johdonmukaisesti. Kappaletta aloittavaan ydinvirkkeeseen voi usein myös sisällyttää kappaleen keskeisen käsitteen, avainsanan.

Lukijaa arvostava kirjoittaja pyrkii tekstinsä luettavuuteen, helppolukuisuuteen. Teksti on selkeää, kiinnostavaa ja myös painoasultaan korrektia. Tekstin tulee olla yhtenäistä ja sidosteista. Hyvä teksti on yhtenäinen asiasisällöltään, rakenteeltaan ja kieliasultaan. Etenevyyden ja eheyden perusta on aineksen huolellisessa jäsennyksessä, mutta kiinteyttä tekstiin saadaan myös useilla kielen keinoilla. Sidosteisuuden luomiseen on sekä sanastollisia, kieliopillisia että tilanteenmukaisia keinoja:

  1. Aihepiiri ja aiheen käsittelyn yhtenäisyys tuo tekstiin omanlaisensa sanaston.
  2. Sanaston tyyliväri luo odotuksia siitä, onko teksti tarkoitettu vakavasti otettavaksi.
  3. Lauseiden väliset viittaussuhteet (informaation kuljetus tutusta tiedosta uuteen, pronominiviittaukset, toistot, poistot, synonyymit) osoittavat loogista sidosteisuutta.
  4. Erilliset kytkentäsanat, konnektorit, ilmaisevat erityisesti lauseiden mutta myös virkkeiden ja kappaleiden välisiä loogisia suhteita. Konnektorien tärkeyteen on syytä kiinnittää kirjoituksessa erityistä huomiota, sillä puhekielessä on yleistynyt niiden epätäsmällinen käyttö. 
  5. Aikamuotojen yhtenäisyys vie tekstiä sujuvasti eteenpäin, kun taas perustelemattomat hyppäykset aikamuodosta toiseen rikkovat eheyden.

Tutkijan asiantuntemus heijastuu suoraan myös virkerakenteeseen, käsitteiden tarkkuuteen ja sananvalintaan. Hyvin rakennettu asiatyylinen virke on lyhyt, selkeä ja helppotajuinen, sanajärjestykseltään- harkittu ja sananvalinnaltaan kiinnostava ja luonteva. Termit ovat olennainen osa opinnäytetyön kieltä. Kaikki termit ja ammattisanat eivät ole vakiintuneita. Jos selkeään ilmaisuun on mahdollista päästä ilman runsasta koulutusalan erityissanaston käyttöä, sanoma menee paremmin perille. Monet pitävät vierasperäistä sanaa kansainvälisenä ja täsmällisempänä kuin omaa termiä. Ennen vierassanan käyttöä on syytä tarkastaa, millaiseen kielenkäytön alueeseen sana alkukielessään kuuluu ja on varmistettava sen merkitys lukijalle. Sitä paitsi: myös tutkijan velvollisuutena on kehittää ja vaalia suomenkielistä sanastoa sekä ymmärrettävää ja selkeää suomenkielistä ilmaisua.

Teksti on ymmärrettävää, jos virkkeet ovat rakenteeltaan yksinkertaisia ja sanasto tuttua. Tieteen kieli tarvitsee kuitenkin erikoissanastoa. Jos käytetään harvinaista ammattisanaa, hyvästä sanakirjasta voit tarkistaa sanan merkityksen ja asianmukaisen käytön. Kirjoittamisen ongelmissa kannattaa hyödyntää myös erilaisia aputeoksia. Esimerkiksi CD-Perussanakirja, Nykysuomen käsikirja, Kielenhuollon käsikirja ja Tekstintekijän käsikirja ovat hyviä yleisoppaita.

Opinnäytetyön tekstin tulee olla yhtenäistä niin sanaston, tyylin, viittausten kuin aikamuotojenkin suhteen. Lukija voi syventyä asiasisältöön oikeakielisyyden, tyylin vaihdosten tai epäonnistuneiden sanavalintojen häiritsemättä.

Opinnäytetyöraportti edellyttää yleisesti hyväksyttyä ilmaisua ja tehokasta tekstirakennetta. Virke- ja lausetasolla on syytä kouliutua noudattamaan seuraavia periaatteita:

  • Käytetään asiatyyliä. Vaikka alan vakiintunutta käsitteistöä voi käyttää, vaikeaselkoinen terminologia ei ole itsetarkoitus. Ammattislangia ei suositella käytettäväksi, jos vakiintunut suomenkielinen sana tai termi on olemassa. 
  • Vältetään pitkiä, monipolvisia ja raskasrakenteisia virkkeitä. Käytetään pistettä riittävän usein. 
  • Vältetään lainausmerkkien liikakäyttöä. Lainausmerkkejä käytetään suorissa lainauksissa, mutta usein myös oudoissa ja epätavallisissa tai kuvaannollisissa ilmauksissa. Tieteellisessä esityksessä käytetään asioista käsitteitä, jotka on määritelty selvästi ja yksiselitteisesti. 
  • Kiinnitetään huomiota esitystapaan. Raporteissa käytetään usein passiivimuotoista (myös aktiivia voi käyttää) ilmausta. Taustalla on oletus, että esitetyt havainnot ja päätelmät ovat havaitsijasta riippumattomia ja periaatteessa kenen tahansa asiaa tuntevan tehtävissä.