Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Restonomi

Lähdeviitteet ja lähdeluettelo

Viitteiden merkintätapa ja lähdetyyppi vaikuttavat siihen, millainen viittausluettelo laaditaan. Tavallisin on kirjoitelman lopussa ennen liitteitä oleva luettelo, joka antaa täsmälliset ja riittävät tiedot kaikista työssä käytetyistä ja mainituista tietolähteistä. Sanakirjoja, kielenoppaita ja standardeja ei kuitenkaan ole tarpeen ilman erityistä syytä mainita.

Kirjallisuusluettelo laaditaan tekijännimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Aakkostettu luettelo on välttämätön nimi-vuosi -järjestelmää käytettäessä. Vieraskielisten teosten bibliografiset tiedot merkitään alkuperäiskielellä.

Bibliografiset tiedot

Jo lähdeaineistoa hankittaessa tulee kiinnittää huomiota lähdetyyppiin ja siitä sen luetteloinnissa tarvittaviin tietoihin. Aineistoon perehdyttäessä otetaan usein liian vähän tietoja lähteestä ja raportin kirjoitusvaiheessa voi tuottaa tarpeetonta lisätyötä löytää sama lähde uudelleen.

Erityyppisistä lähteistä tarvitsee lähdeluetteloa varten mm. seuraavia tietoja:

  • tekijä(t), toimittaja(t)
  • julkaisuvuosi (copyright)
  • kirjoituksen nimi
  • käytetty painos (jos on useita)
  • julkaisupaikka (kustantajan kotipaikka)
  • julkaisija tai konferenssin järjestäjä
  • koko teoksen toimittaja ja koko teoksen nimi
  • sivut, joilla artikkeli on toimitetussa teoksessa tai aikakausjulkaisussa
  • sarjanimeke ja numero sarjassa - lehden nimi ja vuosikerran numero
  • lehden numero (merkitään usein vuosikerran jälkeen)
  • konferenssin nimi paikka ja aika
  • tietoverkko-osoite ja päiväys, jolloin aineisto on verkosta luettu

Lähdemerkinnän yleisrakenne on neliosainen:

Kuka Milloin Mitä Missä
Kirjoittaja Aika Otsikko Julkaisukanava tai julkaisija

Jos käytetyt lähteet - monisteet, esitteet, ohjeet ja käsikirjat - eivät ilmaise kirjoittajaa lainkaan, merkitään ensimmäiseksi hakusanaksi teoksen nimi. Julkaisijaa ei aseteta kirjoittajan paikalle. Jos julkaisusta ei ilmene julkaisuaikaa, merkitään ajan kohdalle n.d. (no date).

Elektronisen aineiston ostalta lähteen päiväys, versionumero tai vastaava tieto pitää ottaa talteen. Tärkeimmät dokumentit kannattaa tulostaa paperille. Jos dokumentista ei näy suoraan päiväystä, lähdeviitteen viimeiseksi kohdaksi kirjoitetaan lähdeluetteloon lukemispäivämäärä.

Elektronisia lähteitä tai niiden osia on teknisesti helppo kopioida sekä omille verkkosivuille että omiin painettuihin julkaisuihin. Tekijänoikeuksia on muistettava kunnioittaa. Valokuvien tai muun grafiikan lainaamiseen tulee saada tekijän lupa.

Yleisimmät lähdeaineistotyypit ovat seuraavat:

  1. kirjat
  2. artikkelit
  3. raportit ja komiteamietinnöt
  4. kokous- ja konferenssiesitelmät
  5. väitöskirjat ja opinnäytetyöt 

a. Kirjat

Kirjan tekijästä ilmoitetaan ensin sukunimi, joka erotetaan pilkulla ja välilyönnillä etunimen alkukirjaimesta. Jos kirjoittajia on kaksi, kirjoittajat yhdistetään &-merkillä. Kun kirjoittajia on useita, käytetään nimien välissä pilkkua, paitsi kahden viimeisen välissä &-merkkiä. Lähteen ensimmäinen rivi alkaa vasemmasta marginaalista ja seuraavat samaan lähteeseen kuuluvat rivit sisennetään. Sisennys mahdollistaa sen, ettei eri lähteiden välille tarvitse jättää tyhjiä rivejä.

Esimerkkejä painetuista kirjoista:

Ahonen, P. & Meklin, P. 1994. Ohjeita ja vihjeitä: Finanssihallinnon ja julkisyhteisöjen laskentatoimen opinnäytetyöskentely. Tampereen yliopisto: Hallintotiede 1994. Sarja B nro 1.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2007. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kirjayhtymä.

Saarnia, P. 2009. Ruoan terveysvaikutukset. Helsinki: Otava.

Lähdeluettelo aakkostetaan yleensä ensimmäisen kirjoittajan sukunimen mukaan. Jos kirjoittajilla on sama sukunimi, ehkä etunimikin, järjestetään lähteet ensimmäisen poikkeavan kirjaimen mukaan.

Saman kirjoittajan julkaisut järjestetään julkaisuajankohdan mukaan vanhimmasta nuorimpaan. Julkaisuajankohdaksi merkitään julkaisun painovuosi. Julkaisuvuoden ympärille ei merkitä sulkeita. Jos lähteinä on saman kirjoittajan saman vuoden teoksia, kirjan otsikko määrää järjestyksen, joka merkitään pienillä aakkosilla. Silloin kun lähteisiin kuuluu sekä kirjoittajan yksin kirjoittamia että kumppanien kanssa yhdessä kirjoitettuja teoksia, sijoitetaan yksin tehdyt teokset ennen toisten kanssa kirjoitettuja.

Silloin kun tekijä on kustantaja, organisaatio, instituutio tms. eikä henkilötekijää ole, lähde merkitään teoksen nimen mukaisesti:

Ravitsemussuositukset ikääntyneille. 2010. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Helsinki: Edita.

Vieraskielisten teosten suomentaja merkitään teoksen nimen jälkeen:

Jamieson, E., McCall, J. M., Plythe, R. & Logan, W. W. 1994. Kliiniset hoitotoimenpiteet: hoitotyön malliin perustuva ohjekirja. Suom. K. Toivanen & M. Lindström. 5. korj. painos. Helsinki: Sairaanhoitajien koulutussäätiö.

Esimerkkejä verkkokirjoista kirjaston tietokannoissa:

Fennel, D.A. 2005. Tourism ethics. Multilingual Matters Limited. Luettu 20.9.2011. Http://www.kajak.fi, Nelli-portaali, Ebrary. 

Rautiainen, H. & Äimälä, M. 2008. Työaikalaki. Luettu 20.9.2011. Http://www.kajak.fi, Nelli-portaali, Yritysonline
 

b. Artikkelit 

Tärkeää lähdemateriaalia ovat myös lehtiartikkelit. Kannattaa ottaa huomioon korkeatasoiset kansainväliset aikakauslehdet, joista suuri osa ilmestyy elektronisessa muodossa! Keskeisimpiä ja luotettavimpia ovat säännöllisesti ilmestyvät julkaisut. Ne merkitään lähdeluetteloon perusmallin mukaisesti.

Säännöllisesti ilmestyvästä aikakauslehdestä lainatusta artikkelista merkitään lähdeluetteloon vuosikerta ja sivut. Jos lehden joka numeron sivut alkavat numerolla 1, merkitään vuosikerran jälkeen sulkuihin kyseisen lehden ilmestymisnumero, esimerkiksi Methods 15 (3), 1-8.

Artikkelin kirjoittaja merkitään siis aina ensin. Ellei kirjoittajaa ole ilmoitettu artikkelin yhteydessä, esimerkiksi sanomalehdissä, merkitään ensin artikkelin nimi, vuosi ja julkaisukanava sekä tarkka päiväys.

Esimerkkejä:

Haukioja, T. 2007. Kestävä kehitys ja talouskasvu markkinataloudessa. Kansantaloudellinen aikakauskirja. 103 (4), 503-506.

Yksityishenkilöiden konkurssit lisääntyneet. 1996. Iso Savo 12.1.1996, 8.

Eri tekijäin artikkeleista koostuvan kokoomateoksen toimittajatiedot on tärkeät! Ne ilmoitetaan teostiedoissa artikkelin kirjoittajan tietojen jälkeen:

Pietarinen, M. 2009. Kuukausi ruskaretkiä opiskelijavoimin. Teoksessa H. Aikola (toim.) Kumppanuukisa ja kuulumisia työelämästä. Keskipohjanmaan ammattikorkeakoulu. Saatavissa: http://into.cou.fi/data/liitteet/15918=kuulumisia_ja_kumppanuuksia.pdf.

Esimerkkejä artikkeleista kirjaston tietokannoissa

Huom! Jos tietokannoissa mainitaan  elektronisen julkaisun pysyvä osoite / Permalink/ DOI (Digital Object Identifier), käytä sitä lähdemerkinnässä.

Lähdeviite DOI-osoitetta käytettäessä:

Seimenis, I. & Sakas, D. & Konstantopoulos, N. 2009. A Strategic Model for the Business Communication field Training Decision in the Commerdial Enterprises. AIP Conference Proceedings 8 (13), 897-900.  Viitattu 20.9.2011. DOI:10.1063/1.3225463

Huom! Ohje DOI-merkinnän käytöstä löytyy Tiedon hakijan ja löytäjän oppaasta.

Lähdeviite permalink-osoitetta käytettäessä:

Nel, K. 2010. Stepping Up to the Plate: Developing an Effective Business Communication Strategy. Information Management Journal 44 (2), 38-41. Viitattu 20.9.2011. http://search.ebscohost.com/login.aspx?direct=true&db=afh&AN=48722444&site=ehost-live.

Lähdeviite, jos tietokannasta ei löydy julkaisulle pysyvää osoitetta:

Basole, R.C. 2008.  Enterprise mobility: Researching a new paradigm. Information Knowledge Systems Management 7 (1-2), 1-7. Viitattu 20.9.2011. Http://www.kajak.fi, Nelli-portaali, Ebsco



c. Raportit, mietinnöt, kokous- ja konferenssiesitelmät

Tutkimusraportit ovat myös hyödyllisiä opinnäytetyön lähdemateriaalina. Niistä saa vihjeitä lähdekirjallisuudesta, mittareista ja tutkimustuloksista Raportista tulee ilmoittaa mahdollisimman tarkkaan kaikki saatavilla oleva julkaisutieto, esimerkiksi:

Mannermaa, M. & Mäkelä, K. 1994. Tulevaisuusbarometri 1993. Yhteiskuntakehityksen ja koulutuksen tulevaisuudennäkymiä vuoteen 2017. Opetusministeriön suunnittelusihteeristön keskustelumuistioita 21. Helsinki.

Rantanen, J. 2004. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimuksen rakenneselvitys. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 36. Helsinki. Opetusministeriö. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto.

Kokous- ja konferenssiesitelmiä saa käyttöönsä konferenssijulkaisusta, alan aikakauslehdistä tai osallistujan aineistosta. Jos esitykset on painettu, ne luetteloidaan kuten muukin painettu materiaali. Usein esitelmistä on painettuna saatavilla vain lyhyt tiivistelmä, joskus ei sitäkään. Lähdemerkinnöissä on tärkeä ajoittaa konferenssi ja ilmoittaa järjestäjä tarkasti.

Pohjanoksa, A. 1988. Yhteiskuntakehityksen vaihtoehdot ja kasvatuksen arvot (alustus). Elämäntavat muuttuvat – muuttuuko aikuiskasvatus. XII yleinen kansansivistyskokous. Lahden aikuiskoulutuskeskus 23.- 25.8.1988.

d. Opinnäytteet ja arvostelut

Opinnäytteitä, erityisesti väitöskirjoja, on totuttu pitämään luotettavina lähteinä ja niitä lainataankin hyvin paljon. Opinnäytteeseen viitattaessa ilmoitetaan, minkä tason opinnäytteestä on kyse: väitöskirja, lisensiaatintyö, pro gradu -tutkielma, insinöörityö, opinnäytetyö jne.
Painamattomien lähteiden luetteloinnissa on usein ilmoitettava laajemmin tietoja kuin painetun materiaalin kirjaamisessa. Jos lähdetietoihin haluaa lisätä omia täsmennyksiä, ne on merkittävä hakasulkuihin.

Opinnäytteitä löydät esimerkiksi Linda, Theseus ja Doria -tietokannoista. Kirja-arvosteluja löytyy esimerkiksi ARTO-tietokannasta.

Esimerkkejä:

Räty, E. 2006. Liiketoiminnan ja informaatiotekniikan strategisen linjakkuuden vaikutus suuryritysten IT:n tehokkuuteen. Helsingin kauppakorkekoulu. Väitöskirja.

Koskinen, T. 2009. Brändien johtaminen yritysjärjfestelytilanteessa: ostetusn yrityksen näkökulma. Turun kauppakorkeakoulu. Pro gradu -tutkielma. Saatavissa: http:info.tse.fi/julkaisut/Thesis2009/10103.pdf. (Luettu 15.1.2020).

Carson, K. 1996. Kiitos kirjasta! [arvostelu kirjasta S. Istanmäki. 1995. Liian paksu perhoseksi. Helsinki: Kirjayhtymä]. Suomen Kuvalehti 80 (22), 58.

Painamattomien lähteiden tavoin luetteloidaan myös audiovisuaalinen aineisto: elokuvat, tv-ohjelmat, kasetit ja levyt.

Lisätietoja lähteiden merkitsemisestä ja oikeasta käytöstä löydät Tiedonhakijan ja löytäjän oppaasta.
27.7.2010