Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Restonomi

Opinnäytetyö ja tutkimus

Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö liittyy läheisesti työelämään. Se toimii opintojen lopulla siltana teoriasta käytäntöön ja yhdistää aikaisempia opintoja. Samalla se on yhdysside opiskelun ja työelämän välillä ja edistää opiskelijan siirtymistä ammatillisiin asiantuntijatehtäviin. Onnistunut työ voi tuoda opiskelijalle ensimmäiseen opintojen jälkeisen työpaikan.

Opinnäytetyön muoto riippuu sen luonteesta ja tarkoituksesta. Se voidaan tehdä niin yksilö- tai parityönä kuin myös osana laajahkoakin ryhmätyötä. Myös suuntautumisvaihtoehtojen tai koulutusohjelmien väliset yhteistyöhankkeet ovat suositeltavia.

Laajan opinnäytetyön tekemisestä on monenlainen hyöty, joka ilmenee sekä välittömästi että myöhemmin. Hyödyllisyys voi olla puhtaasti ammatillista, jolloin opinnäyte tarjoaa uutta tietoa alalta tai järjestää vanhaa uuteen muotoon. Näin koituu hyöty tilaajalle, ympäristölle, koulu- ja ammattiyhteisölle. Opiskelijalle itselleen hyödyllisyys on henkilökohtaista ja konkreettista. Opinto-suorituksena saavutetun opintopistemäärän lisäksi hyvin tehdyn työn hyöty koituu tietoina ja taitoina työelämässä.

Keskeistä opinnäytteen tekemisessä on myös työn laatimisessa hankittu opiskelu ja työkokemus. Opinnäytetyötä kirjoittaessaan oppii jäsentämään omat ajatuksensa, testaamaan niitä kriittisesti ja organisoimaan hankkimaansa tietoa. Niin kuin kaikki vaativa työ, se antaa myös kokemusta tavoitteellisesta, pitkäjänteisestä ja järjestelmällisestä työskentelystä.

Aiheen valinta

Aiheen valinta on prosessi. Tutkimuksen lopullinen aihe syntyy monien neuvottelu- ja harkintavaiheiden jälkeen. Ensimmäinen mieleen tullut aihe ei useinkaan ole heti "valmis" tutkittavaksi. Tutkimusaiheen voi löytää, saada, keksiä tai synnyttää monella tavalla. Tarvitaan tietoa ja mielikuvitusta, kykyä keksiä ja havaita ongelmia, kriittistä asennetta ja intuitiotakin, eräänlaista asiantuntevaa "näppituntumaa", josta on etua etenkin tutkimuksen ideointivaiheessa.

Ammattikorkeakoulussa aiheen valinta lähtee myös työelämän tarpeista. Aiheen tulee kiinnostaa opiskelijaa ja sen tulee olla hyödyllinen, ajankohtainen, merkityksellinen ja mielekäs. Aiheesta tulee löytyä järkeviä ongelmia. Aiheen tulee olla hallittavissa ja ymmärrettävissä.

Opiskelija valitsee aiheen ja ammattikorkeakoulu hyväksyy sen. Itsenäinen aiheenvalinta on oppimisen kannalta hyödyllinen ratkaisu: On helpompi tuntea aihe omakseen ja ottaa työstään vastuuta. Lisäksi jo aiheen itsenäinen etsiminen ja eri vaihtoehtojen punnitseminen on opettavaa.

Tieteellisyys

Ammattikorkeakouluissa korostuu tieteellisyyden yhdistäminen käytäntöön. Vaikka tieteellisyys voikin opiskelun aikana korostua eniten juuri opinnäytetyöskentelyssä, on tutkimuksen käytännöllisyys ja sovellettavuus edelleen tärkeä päämäärä. Opinnäytetyö ei pyri kouluttamaan opiskelijasta tutkijaa, vaan työn yhtenä tavoitteena on ohjata opiskelijaa tieteelliseen ajattelutapaan.

Tieteellisen ajattelutavan etätavoitteina pidetään ajattelun välineiden kehittämistä ja huoltamista sekä henkilökohtaisten tiedonkäsittelytaitojen kehittämistä ja rajojen tuntemista. Ajattelun kehittyminen tarkoittaa lähinnä kykyä irtautua arkiajattelun rajoitteista ja monipuolistaa arkitiedon luomaa kuvaa asioista. Tieteelliseen ajatteluun liittyy olennaisesti myös ymmärrys tieteellisen tutkimuksen luonteesta: tiede ei ole totuuden tietämistä vaan sen etsimistä. Tieteelliset tutkimustulokset ovat aina ehdollisia, myöhemmin niitä todennäköisesti korjataan.

Tieteellisen ajattelutavan lähitavoitteina voidaan pitää perehtymistä oman opintoalan tutkimustraditioon tutustumalla alan tutkimukseen ja erilaisiin suuntauksiin sekä perehtymistä alan tieteellisiin julkaisuihin. Tärkeä tavoite on myös alan tyypillisen tutkimusprosessin oppiminen sen eri vaiheineen. Käytännön lähitavoitteena ovat myös viestintätaidot: kyky esittää väitteensä niin, että jokainen asianmukaisen koulutuksen saanut ymmärtää sen, kyky käyttää käsitteitä, jotka alan asiantuntijat tunnistavat ja kyky esittää asia selkeästi ja taloudellisesti.

Tutkimuksen eettiset periaatteet

Tutkimuksen yleisiin pelisääntöihin kuuluu, että sitä tehdään vilpittömästi ja yleisiä eettisiä periaatteita noudattaen. Tiedon hankintaan ja julkistamiseen liittyvät tutkimuseettiset periaatteet ovat yleisesti hyväksyttyjä ja niistä vallitseekin laaja yksimielisyys. Ongelmalliseksi voi osoittautua jo tutkimuskohteen valinta: kenen ehdoilla tutkimus tehdään ja mitä näistä ehdoista seuraa? Kun tutkimuksen kohteena on ihmisiä, on erityistä huomiota kiinnitettävä tiedonhankintatapoihin ja -järjestelyihin. Tutkittavilta edellytetään vapaaehtoinen suostumus.

Tutkimustyön rehellisyyteen kohdistuvat periaatteet on otettava huomioon kaikessa tutkimustoiminnassa. Eettisinä pelisääntöinä tulee muistaa seuraavat yleisesti hyväksytyt normit:

  1. Tutkimuksen itsenäisyys: Jokaisella tutkijalla on "omistusoikeus" saavuttamiinsa tuloksiin. Toisen tutkijoiden tutkimustuloksia ei plagioida eikä muiden tutkijoiden osuutta ja ansioita vähätellä. Oman tutkimuksen tulee seistä omilla jaloillaan. 
  2. Tulosten oikeellisuus: Tuloksia ei sepitellä eikä kaunistella, vaikka ne eivät vastaisikaan odotuksia. Tutkimusprosessin aikana tehdyt virheet, joilla on merkitystä tulosten kannalta, on myös raportoitava. Tulosten tulkinnassa on oltava täsmällinen. Johtopäätösten ja yleistysten raportointi ei saa johtaa harhaan. 
  3. Resurssien käyttö: Tutkija vastaa myös, ettei tutkimuksen tilaajaa ja rahoittajaa johdeta harhaan, eikä tutkimusvaroja käytetä huolimattomasti tai suorastaan väärin.

08.01.2010