Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Insinööri

Kuvaus omasta kokemuksesta opinnäytetyöprosessissa


Tekniikan alan opiskelija

Tekniikan puolella opinnäytetyötä nimitetään insinöörityöksi tai tutummin inssityöksi. Heti insinöörikoulutuksen alkuvaiheessa kuulin opettajien aina silloin tällöin oppitunneilla opetuksen lomassa mainitsevan inssityöstä, sekä ikään kuin antavan pieniä vinkkejä sen tekoon. Luultavasti se oli eräänlaista oppilaiden valmentamista tulevaan inssityöhön ja opetuksellinen tehokeino. Koska inssityöstä puhuttiin aika paljon opettajien ja opiskelijoiden keskuudessa, niin sain eräänlaisen ”väärän” käsityksen, että inssityön täytyy olla todella vaikea ja lähes ylitsepääsemätön asia. Vaikka inssityön suoritus oli vaativaa, ei se ylitsepääsemätön asia ollut.

Opiskelun alkuvaiheessa minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä inssityön teosta ja tarkoituksesta. Nyt sen tiedän ja idean voisi tiivistää näin: ”Pyritään yhdistämään opiskelu ja käytännön työelämä toisiinsa sekä harjaannuttamaan kirjallista ja suullista raportointia”. Idea rupesi selkenemään minulle vasta aika myöhäisessä vaiheessa opiskelua ja olin täysin selvillä inssityön ideasta vasta oman työn aloitusvaiheessa syksyllä 0000. Minun tapauksessa sitä käytännön työelämää ei vain ollut.

Olin vuoden 0000 keväällä työharjoittelussa, eikä siellä tuntunut olevan mitään tarvetta inssityölle. Inssityön aiheen löysin erään opettajan insinööritöiden aiheiden listalta ja hän toimi työn tilaajana, valvojana ja ohjaajana. Työn aloitusvaiheessa tein alkutietomuistion, jossa näkyi mm. tavoiteaikataulu. Alkutietomuistiossa selvitettiin työn taustaa ja vaatimuksia muutamalla lauseella. Tein myös projektisuunnitelman, jossa näkyi työn aikataulu, tärkeimmät virstanpylväspäivät jne.

Koulutusohjelmassani oli aika paljon laboraatiotöitä sekä selostusten kirjoittamista eli se oli eräänlaista harjoittelua inssityön tekoon. Lisäksi viestinnän oppitunneilla käsiteltiin inssityön tekoon liittyviä asioita, mistä on tehty ohje ”Ohjeita insinöörityön kirjoittamista varten”. Koska insinöörityön tekeminen ei ollut ensimmäisellä luokalla se päällimmäinen asia, niin ohjettakaan ei tullut luettua ennen kuin syksyllä 0000. Mutta siihen olisi kannattanut tutustua jo aiemmin. Neljännen lukuvuoden alussa inssintyön teosta oli infotilaisuus.

Ennen insinöörikoulutuksen aloitusta minulla ei ollut juurikaan kokemusta laajemmista opintokokonaisuuksista eli opinnäytetyön kaltaisista projekteista. Opintojen edetessä minulle selkeni projektisuunnitelman tarkoitus ja mitä se tarkkaan ottaen käsitti.

Koulutusohjelmaan kuului yhden ov:n mittainen projektitoiminnan perusteet -opintojakso. Mutta siltikään inssityö ei aluksi kuulostanut miltään projektilta. Inssityön aloitusvaiheessa tehty projektisuunnitelma tuntui aluksi ”turhanpäiväiseltä haihatteluta”. Kuulosti, että kyllähän sitä yhden laitteen rakentaa ilman projektisuunnitelmaa. Myöhemmin sitten huomasin, että väärässä olin. Työn teon jälkeen oli pakko myöntää, että inssityökin on projekti ja vaatii suunnitelman!

Epävirallisesti aloitin työn alustavien asioiden selvityksen jo kesällä (vuosi aikaa ns. valmistumiseen), eli mielestäni varsin varhaisessa vaiheessa. Oletin työn olevan valmis hyvissä ajoin helmi-maaliskuun vaihteessa 0000. Em. ajankohtaa ei merkitty mihinkään virallisiin papereihin, se oli vain minun oma ”epävirallinen ajatus”. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että insinöörityön valmistuminen venyi määräajan loppuun eli 0.0.0000 asti. Venymiselle ei ole olemassa yhtä ainoaa syytä, se on monen pienen syyn summa.

Tammikuussa 0000 työ oli tekemäni projektisuunnitelman mukaan paljon etuajassa – pidin silloin kuukauden verran ns. luppoaikaa. Tällä ko. luppoajalla en tehnyt insinöörityötä ollenkaan. Annoin työstö toimeksiannon koneistajalle vasta helmikuun puolella. Työstö-hommiin kului olettamaani enemmän aikaa, ja työn suoritus alkoi uhkaavasti venymään. Tämän myöhästelyn päälle tulivat vielä laitteen sähköpuolen suunnittelun ja toteutuksen ongelmat. Näin jälkikäteen ajateltuna työstö toimeksianto olisi pitänyt antaa koneistajalle jo tammikuun alussa. Silloin aikatauluun olisi jäänyt vielä pelivaraa jäljelle.

Lisäksi työn venyminen johtuu opettajien loma-ajoista. Ainakin tekniikan puolella on käytössä talviloman jälkeen lukukauden pidentämisen takia ns. lukuloma. Loman aikana koululla pystyi kylläkin tekemään omaa työtään, mutta opettajia ei tavoita (eräs opettaja oli kylläkin tavoitettavissa ajoittain sähköpostilla). Lukuloman jälkeen jäljellä oli ainoastaan vajaa viikko ennen työn viimeistä mahdollista luovutuspäivää eli ”deadlinea”! Vajaa siksi, että ko. viikon keskiviikko oli henkilöstöpäivä ja työn deadline oli saman viikon perjantaina. Henkilöstöpäivänä koulu oli taas kiinni ja opettajat ”ties missä” eli taas työn edistyminen takerteli. Työn aikana oli siis lukemattomia ns. rokulipäiviä, jolloin työssä ei tapahtunut edistystä ollenkaan. Monesti em. loma- ja vapaapäivinä olisi ollut tarve kysyä, onko ymmärtänyt tai tehnyt jonkun asian oikein. Kun tätä ei saanut selville, ei työtäkään voinut jatkaa. Työn valmistuminen näytti entistä epävarmemmalta ”deadlinea” lähestyttäessä. Mutta paistaa se päivä risukasaankin, eli sain kuin sainkin työn valmiiksi määräaikaan mennessä.

En ole ikinä ollut mikään suullisten esittelytilaisuuksien ihannoija. Oikeastaan olen inhonnut niitä, kirjallisten dokumenttien teosta olen puolestaan pitänyt. Esittelytilanteita olen jännittänyt suunnattomasti: on epätodellinen ja hermo olotila, ääni vapisee, suuta kuivaa, kädet hikoaa ja sanat unohtuvat. Lähes aina olen lukenutkin suoraan muistilapulle kirjoittamaani tekstiä, koska omaan muistiini en ole voinut luottaa. Insinöörikoulutuksen aikana olen joutunut osallistumaan suullisiin esityksiin useasti ja ehkä iän karttuessakin tilanne on helpottunut. Oman työn esittelytilaisuus meni paremmin kuin olin etukäteen itse odottanut. Olihan niitä entisiä oireita havaittavissa, mutta paljon miedompina kuin ennen. Osaltaan siihen vaikutti huolellinen ennakkovalmistelu ja tuttu aihe.

Kävin itse seuraamassa useita valmiiden töiden esityksiä toisella ja kolmannella vuosikurssilla. Vaikka esittelytilaisuuksissa oli useimmiten paikalla muutama henkilö yleisössä seuraamassa esityksiä, ei osanottajamäärää ollut mitenkään runsas. Joskus tilaisuuksissa ei ollut paikalla inssityön esittelijän lisäksi kuin valvova opettaja sekä minä yksin yleisönä!! Kakkos- ja kolmosluokkalaisilla on edessään inssityön teko ja esittely eli eikö heille esittelytilaisuuksista olisi ollut apua? Oman työn esittelytilaisuudessa ei ollut minun lisäkseni mukana kuin kuusi henkilöä: valvova opettaja, kaksi inssityön esittelijää ja kolme henkilöä yleisönä.

Olen joutunut suorittamaan työelämässä omatoimisia työtehtäviä, joten inssityön omatoiminen työskentelytapa tuntui varsin luonnolliselta. Työn tekeminen kasvatti pitkäjänteisyyttä. Vaikka koulutusohjelmassani on aika paljon laboraatioselostusten kirjoittamista, niin opinnäytetyön kirjallinen osuus kehitti näitä taitoja edelleen. Lisäksi sain varmuutta suullisen esitysten pitämiseen. Sain toteuttaa teoriassa opiskeltuja asioita käytännön laitteessa. Pohdiskelin työssä toteutetun laitteen erilaisia toteutustapoja ja toiminnallisten virhetilanteiden aiheuttajia.

Yhteenvetona voisi sanoa, että työn tekeminen oli mielenkiintoista ja opettavaista. Kokonaisen projektin ”vetäminen” oli aivan uusi asia. Työn kirjallisen osuuden teko sujui mielestäni kitkattomasti. Koska työn tilaaja oli AMK, minulla ei kehittynyt työn aikana mitään suhteita työelämään. Työn suurimmat ongelmat olivat lähinnä teknisellä puolella ja aikatauluongelmissa.

Aikatauluongelmista johtuva valmistumisen epävarmuuden tunne vaivasi työn loppuun asti – en siis tiennyt valmistunko keväällä 0000 vai joskus tulevaisuudessa. ”Luppoaikaa” ei olisi pitänyt viettää ja aikataulutus olisi pitänyt tehdä paremmin eli kaikki lomat ja ylimääräiset vapaapäivät olisi pitänyt ottaa huomioon. Toisin sanottuna projektisuunnitelma olisi pitänyt tehdä tarkemmin ja ottaa sen teko tosissaan. Projektisuunnitelmien teossa vaikeinta on miettiä eri sidosryhmien ajankäyttöä ja sovittaa ne toisiinsa. Varsinkaan jos oikeista projekteista ei ole lainkaan kokemusta, niin kuin minulla ei ollut. Eikä varmaan ole monella muullakaan opinnäytetyön parissa puurtajalla. Kuitenkin opinnäytetyöprojektista voi sanoa, että se onnistui paremmin kuin mitä olin alkuun odottanut.