Etusivu>Opinnäytetyöpakki

Opinnäytetyöstä käytyä keskustelua

 
Tarkasteltaessa opinnäytetyöstä käytävää keskustelua, sitä on leimannut vahva kaksijakoisuus siitä, mitä opinnäytetyö on tai mitä se ei ole. Isohanni ja Toljamo (2005) analysoivat Thesis-kilpailuun lähetettyjen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opinnäytetöiden tiivistelmiä (143). Tulosten mukaan opinnäytetyöt ovat paljolti tutkimustyyppisiä opinnäytetöitä. Ammattikorkeakoulujen perustamisesta lähtien on korostettu sitä, että opinnäytetyön tulisi olla entistä useammin kehittämistehtävän tyyppinen, ei tutkimustyyppinen selvitys. Tutkimustyyppistä opinnäytetyötä on pidetty liian samankaltaisena pro gradu – tutkimuksen kanssa. Tämä kaksijakoinen ajattelu on ollut este opinnäytetyön innovatiivisuudelle ja kehittymiselle. Keskustelussa on pyritty etsimään jotain omaleimaisuutta joko ammattikorkeakoulun tai tiedekorkeakoulun opinnäytetyölle. Välillä eroa on selitetty perus- ja soveltavantutkimuksen painotuksilla ja välillä ongelmanasettelun kautta. Salo ym.(2005) ottavat esille esimerkkejä siitä, miten ammattikorkeakoulun opinnäytetyö suhteutetaan akateemiseen opinnäytetyöhön ja tuovat esille esimerkiksi opinnäytetyön aiheen perustelut. Usein opinnäytetyön aihetta perustellaan puuttuvan tutkimuksen avulla ja kerrotaan, mitä aiemmissa tutkimuksissa on jäänyt tutkimatta. Aiheen valinnassa pitäisi korostaa käytännönläheisiä, työelämän toimijoiden arkea kuvaavia kysymysasetteluja ja perusteluja sen sijaan, että aihetta perustellaan aiemman tutkimuksen puuttumisella. Herää kysymys, eikö käytännönläheinen työskentely edellytä vahvaa ammattiosaamista, joka perustuu tutkittuun tietoon. Ammattikorkeakoulutuksessa korostetaan tutkimustiedon käyttöä ja hyödyntämistä käytännössä. Tällainen kaksijakoinen keskustelu ruokkii edelleen teorian ja käytännön vastakkainasettelua. Opinnäytetyön aiheen valinnan perusteluissa pitää löytyä molemmat perustelut. Isohanni ja Toljamo (2005) sanovat osuvasti, että vertailu on hyödytöntä. Jos etsitään omaleimaisuutta vain vertailun avulla, niin kriteeriksi nousee 'erilainen kuin pro gradu' tai 'erilainen kuin perinteinen akateeminen opinnäytetyö'.

Tutkielmatyyppinen opinnäytetyö mielletään kirjallisuudessa käydyissä keskusteluissa tutkimukseksi, vaikka opinnäytetyö olisi tehty käytännönläheisesti ja työelämän kehittämistyötä palvelevaksi. Opinnäytetyön muoto tai nimi ei kerro sen sisällöstä tai sen ammattikorkeakoulumaisuudesta. Salo ym. (2005) toteavat että, korkeakoulujen duaalimallin yhdentymiskehitys on lähentänyt niiden tutkimus- ja kehittämistoiminnan muotoja. Miksi siis opinnäytetyö ei voisi lähentyä?

Stenvallin (1999) tutkimus ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden ohjaajille osoitti, että opinnäytetyöt toteutettiin heti ammattikorkeakoulun vakinaistamisen alussa jo monin eri tavoin. Kuitenkin tiedekorkeakouluille ominainen tutkielman muoto oli osin vakiintunut ammattikorkeakouluihin. Vastaajat kuvasivat, että hyvä opinnäytetyö on ensisijaisesti tutkielma, joka sanana viittasi akateemiseen kulttuuriin. Käytännöllistä kulttuuria edustavaksi opinnäytetyöksi nimitettiin opinnäytetyötä, joka pyrki ratkaisemaan työelämän ongelmia. Stenvallin (1999) tutkimus loi opinnäytetyölle kulttuuriset käsitteet akateeminen tai tieteellinen versus käytännöllinen. Käytännöllistä opinnäytetyötä edustavien opinnäytetöiden määrä on koko ajan yleistymässä (Hyrkkänen & Orelma 1999). Uusimmissa tutkimuksissa ei puhuta enää käytännöllisestä opinnäytetyöstä vaan käsite saa sisällöksi esimerkiksi produkti, tuotekehitys ja toiminnallinen. Keskustelun mukaan opinnäytetyö on vasta muotoutumassa ammattikorkeakouluissa.

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt olivat vuonna 2004 kokonaisuudessaan jo 73 %:sti hankkeistettuja. Suontaustan (2004) mukaan ammattikorkeakoulujen opinnäytetöistä jopa 90 % tehdään erilaisina projekteina. Koulutusalakohtainen vaihtelu oli suurta. Esimerkiksi tekniikan ja liikenteen alalla opinnäytetöiden hankkeistus oli yli kaksinkertaisesti yleisempää kuin kulttuurialalla. Opinnäytetyöt tehdään yhä useammin työelämän tarpeisiin, yhteistyössä opiskelijan, toimeksiantajan ja opettajan kanssa. Frilander-Paavilaisen (2005) tutkimustuloksissa ilmeni, että opettajien rooli opinnäytetyön ohjaajana on kuitenkin irrallaan työkontekstista. Vaikka opinnäytetyö on hankkeistettu, se ei kerro prosessin aikaisesta yhteistyöstä.


Kirjallisuutta

Frilander-Paavilainen, E-L. 2005. Opinnäytetyö asiantuntijuuden kehittäjänä ammattikorkeakoulussa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen julkaisuja 199. Yliopistopaino, Helsinki.

Hyrkkänen, U. & Orelma, A. 1999. Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön strategiat. Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 8.

Isohanni, I. & Toljamo, M. 2005. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden opinnäytetyöt: analyysi vuosina 2000 ja 2004 Thesis - kilpailuun lähetetyistä sosiaali-, terveys – ja liikunta-alan opinnäytetöistä. Kever verkkolehti 3.

Salo, K. & Toikko, T. & Söderqvist, M. 2005. Hyvä ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Kever verkkolehti 3.

Stenvall, K. 1999. Opinnäytetyökulttuurit ammattikorkeakouluissa. Opetusministeriö, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. Helsinki.

Suontausta, H. 2004. Luovuus, asiantuntijuus, aluekehitys, pk-yritykset. Kever verkkolehti 1.