KAMK_kirjaimet.jpg
Etusivu>Opinnäytetyö>Prosessi>Kirjoittamisen ohjeet

Ohjeita opinnäytetyön kirjoittamiseen



Opinnäytetyön raporttiosuus on kuin jäävuoren huippu: se paljastaa vain vähäisen osan opinnäytteen hyväksi tehdystä työstä. Koko työprosessissa lukeminen, ajattelu, käytännön toteuttaminen ja kirjoittaminen vuorottelevat.

Opinnäytetyön tekijä käyttää kirjoittamista miettimisen, luokittelun ja muun päättelyn apuvälineenä. Kielen avulla ilmaistaan opinnäytteen sisältö. Tästä syystä tekijän on oman alansa asiantuntijuuden ohella kehitettävä määrätietoisesti myös kielellistä osaamistaan.

Opinnäytetyön kirjoittajan tarkoituksena on saada lukija pohtimaan aihetta hänen kanssaan. Hyvä kirjoittaja esittää asiansa selkeästi ja perustelee kannanottojaan. Hän johdattaa lukijansa tulkitsemaan ja päättelemään käsiteltävää asiaa. Näin opinnäyte lisää lukijan ymmärrystä asiasta.

Opinnäytetyöraportin kirjoittaja kertoo, mitä, miksi ja miten tehtiin, mitä tuloksia saatiin sekä mitä tuloksista voidaan päätellä. Tavoitteena on, että työ hyödyttää tekijää, tilaajaa ja aiheesta kiinnostuneita lukijoita.

Opinnäytteen kirjoittaminen on kirjoitusprosessi. Ennen kirjoittamista on hyvä palautella mieliin myös prosessikirjoittamisen vaiheet.

 

Tutkimuskirjoittaminen


Tutkimuksellisella otteella tehdyn opinnäytteen perustana on hyvä asiatyyli. Sillä tarkoitetaan sujuvasti etenevää, selkeää, havainnollista ja kieliopillisesti korrektia ilmaisua. Virkerakenne on yksinkertainen ja luettava, ja sanavalinnat ovat täsmällisiä. Tekstistä on poistettu ylimääräinen tietoaines ja turhat sanat. Huolellinen sananvalinta selkeyttää tekstiä. Kirjoittajan on tunnettava myös oikeakielisyyden normit ja tavoiteltava kieliasun virheettömyyttä.

Tekstissä voi käyttää erilaisia tehokeinoja (lihavointi, kursivointi tai alleviivaus), mutta niitä kannattaa käyttää vain tarkoin harkituissa kohdissa.

Yhtenäisyys ja sidosteisuus

Luettavuuden perustana on tekstin jäsentelyn johdonmukaisuus. Se näkyy niin sisällysluettelossa, eri luvuissa, kappalejaossa kuin kappaleiden rakenteessakin. Kappaleet eivät ole kokoelma irrallisia virkkeitä, vaan ne sidostuvat toisiinsa. Virkkeet koostuvat lauseista ja lausekkeista, joiden muotoa ja järjestystä säätelevät esimerkiksi kieliopin säännöt. Näin sisällön jäsentely ja kieliasu liittyvät toisiinsa.

Teksti jaetaan kappaleisiin asiasisällön jäsentymisen ja luettavuuden näkökulmasta. Yhdessä kappaleessa on yksi uusi asia tai uusi näkökulma. Kappale koostuu yleensä vähintään kolmesta virkkeestä, maksimipituus on noin puoli sivua. Jos kappaleet ovat pitkiä, tekstistä tulee raskaslukuinen. Lyhyet kappaleet taas tekevät tekstistä töksähtelevän. Kappaleista tulee yleensä luontaisesti erimittaisia, ja lukijan kannalta se on hyvä asia.

Jokaisessa kappaleessa on ydinvirke, joka ilmaisee koko kappaleen perusajatuksen. Tämä virke on yleensä kappaleen alussa, mutta se voi luontevasti olla myös viimeinen virke kappaleessa. Muut virkkeet täydentävät, selittävät, perustelevat tai antavat esimerkkejä asiasta. Kappaleiden välille jätetään yksi tyhjä rivi.

Hyvä teksti on yhtenäinen asiasisällöltään, rakenteeltaan ja kieliasultaan. Tekstin sisäisen yhtenäisyyden eli kappaleiden, virkkeiden ja lauseiden välisen sidosteisuuden lisäämiseen on erilaisia keinoja. Esimerkiksi aihepiiri ja aiheen käsittelyn yhtenäisyys tuovat tekstiin omanlaisensa sanaston. Lauseiden väliset viittaussuhteet (ensin tuttu tieto, sen jälkeen uusi tieto, pronominiviittaukset, toistot, synonyymit ym.) tuovat sidosteisuutta tekstiin. Aikamuotojen yhtenäisyys vie tekstiä eteenpäin. Erilaiset kytkentäsanat (esim. ja, myös, lisäksi, kun taas, sitä vastoin, silti, koska, näin ollen, jos, varsinkin, erityisesti, sitten) ilmaisevat lauseiden, mutta myös virkkeiden ja kappaleiden välisiä loogisia suhteita.

Virkerakenne ja sananvalinta

Hyvä virke on selkeä ja helppotajuinen. Se on rakenteeltaan jäntevä, sanajärjestykseltään harkittu ja sananvalinnaltaan luonteva. Liian pitkät virkkeet ovat usein vaikeaselkoisia, ja niissä kirjoittajan sanoma hämärtyy. Sananvalintaa tarkistamalla voi usein tiivistää ja selkiyttää virkerakennetta.

Esim. asettaa rajoituksia → rajoittaa
esittää kysymys → kysyä
tehdä arvio → arvioida
tehdä päätös → päättää
tutkimustoiminta → tutkimus, tutkiminen
päätöksentekoprosessi → päätös, päättäminen

Virkkeiden rakennetta on syytä vaihdella: välillä käytetään pelkkää päälausetta, sitten lisäksi yhtä sivulausetta, välillä jopa kahta sivulausetta. Lukijan kannalta vaihtelu tekee tekstistä mielenkiintoisemman.

Opinnäytetyössä esitellään, analysoidaan ja perustellaan tarkasteltavaa ilmiötä eri puolilta. Toisinaan tarvitaan erikoiskäsitteitä, jotka määritellään. Määritelmiä tarvitaan, koska ne rajaavat ja täsmentävät käsitteet. Tarkka termi auttaa näkemään käsitteen olennaisia piirteitä, esimerkiksi sen, miten se erottuu lähikäsitteistä. Termien ja niiden takana olevien käsitteiden tunteminen on alan ammattitaitoa, jonka tulee näkyä opinnäytetyössä.

Lähtökohtana suomeksi kirjoitettaessa on suomen perussanaston käyttäminen. Jos asia vaatii vieraskielistä termiä, se pitää selittää lukijalle mielekkäällä tavalla.


Persoona ja opinnäytteen aikamuodot

Aktiivi vai passiivi?

Opinnäytetyössä kirjoittaja voi valita passiivissa tai aktiivissa kirjoittamisen ja harkitusti vaihdella myös näiden välillä.

Esim. Seuraavassa vaiheessa keräsin aineiston…
Seuraavassa vaiheessa aineisto kerättiin…

Yksikön ensimmäinen persoona ilmaistaan suomen kielessä luontevasti persoonapäätteellä (keräsin), ilman persoonapronominia minä. Aktiivi eli persoonan käyttö on esimerkiksi näkökulman ja menetelmien perusteluissa luonteva, mutta passiivia (tai verbin kolmatta persoonaa) voi käyttää niissä yhteyksissä, joihin se sopii hyvin. Vanhastaan on suosittu passiivia, mutta opinnäytteiden monimuotoistumisen myötä aktiivin käyttö on yleistynyt. On varottava aktiivissa kirjoitettaessa, että kokonaisuudesta ei tule kertomusta, vaan että opinnäytteen kieli täyttää sille asetetut kriteerit.

Esim. Tässä opinnäytetyössä tavoiteoppimisstrategioilla tarkoitetaan --.
(Kirjoittaja viittaa itseensä: hän tarkoittaa)
Korrelaatioista voi päätellä, että --.
(subjekti: kuka tahansa voi päätellä)

Aikamuodot

Opinnäytteessä aikamuodot vaihtelevat sen mukaan, mitä halutaan ilmaista. Preesens ilmaisee tekemisen tai tilan nykyhetken aikaiseksi. Se ilmaisee ajallisesti rajoittamatonta tekemistä, suomen kielessä myös futuuria. Preesens sopii opinnäytteessä termien selityksiin, yleisluontoisiin väittämiin tai määritelmiin, teorian esittelyyn, taulukoihin ja kuvioihin viittaamiseen ja tutkimustulosten ja päätelmien esittämiseen.

Tässä opinnäytetyössä eriyttämisellä tarkoitetaan...
Tässä esitetyt tulokset ovat peruslinjoiltaan valideja...

Imperfekti ilmaisee tekemisen menneen hetken aikaiseksi, jo päättyneeksi. Sitä käytetään viittaamaan aiemmin julkaistuihin tutkimuksiin, oman tutkimuksen kulkuun ja omiin tuloksiin.

Nupponen (2003) havaitsi tutkimuksessaan, että...
Opetus ei muuttunut koeryhmässä niin oppilaskeskeiseksi kuin ajateltiin...

Perfekti ilmaisee imperfektin tavoin tekemisen tapahtuneen ennen nykyhetkeä, mutta perfektillä ilmaistu tekeminen on kestänyt nykyhetkeen saakka tai sillä on merkitystä nykyhetkelläkin.

Ramsay ja Clark (1990) ovat hahmotelleet koulun kehittämiselle kontekstuaalista lähestymistapaa...

Pluskvamperfekti ilmaisee tekemisen tapahtuneeksi ennen puheena olevaa tai ajateltua mennyttä ajankohtaa. Se sisältää usein vivahteen siitä, että tieto on saatu muilta, referoitu.

Manninen oli tutkinut asiaa 1930-luvulla, mutta hän oli joutunut jättämään tutkimuksen kesken sodan puhkeamisen vuoksi…
 

Opinnäytteen kieli

Kirjoittamiseen kytkeytyy paljon kieleen liittyviä sopimuksia. Kirjoittajan on tunnettava esimerkiksi isoon ja pieneen alkukirjaimeen, yhdyssanoihin ja lyhenteiden käyttöön liittyvät säännöt. Esimerkiksi seuraavat oppaat auttavat tarkistamaan yksityiskohtia:

- Kielenhuollon käsikirja
- Kielitoimiston sanakirja
- Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas.